Melkein mykkänä ihailusta

Oksat pois autotieltä.

Seurasin tänään ihailusta mykkänä, kuinka taitavasti ammattitaitoinen metsuri kaateli mökkitontilta puita.  

Ihan mykkänä en kyllä malttanut olla, vaan ensimmäisten puiden pöllähtäessä maahan huusin lapsekkaasti: "Puu kaatuu!" Ja välillä huokailin ääneen, kuinka nopeasti kaikki kävi: hän teki arvionsa, käynnisti sahan, karsi muutaman alaoksan ja samassa isokin kuusi kallistui juuri oikeaan suuntaan.  

Ulkopuolisesta, täysin tumpelosta metsänomistajasta työ näytti sujuvan kuin tanssi tai yhden miehen metsänäytelmä. Moottorisaha nousi ja laski kevyesti, liikkeet olivat hallittuja ja määrätietoisia. Sahan ääntä ei ehkä voi verrata musiikkiin, mutta taustalla oleva metsä ja puista suihkuna putoava lumi tarjosivat mahtavat lavasteet. Aurinkokin saatiin näkyviin, kun puut kohteliaasti väistyivät sen tieltä.

Yhden metsurin näytelmä. Kesto noin kaksi tuntia. 

Tosi isoksi kasvanut kuusivanhus ihan sähkölinjan vieressä on huolettanut naapureitakin, ja siksi siitä "otettiin koepala". Ei lahoa, ei kaadu, jätämme sen vielä pystyyn. 

Kahdessa tunnissa urakka oli ohi. Tämänkertainen urakka, sillä kyllä tontilla puita riittää. Nyt haluttiin vain varmistaa, ettei puista ole vaaraa sähkölinjoille, ja vähän harventaa kovin tiheäksi käyvää metsikköä mökkitien varrelta. 

Oma urakka vasta alkaa. Se, jonka jälkeen voidaan taas huolettomasti heitellä puita takkaan tai lämmittää rantasaunaa.