Kylläpä täällä on ihanaa! Siis vaikka kevät ei ole ollenkaan niin pitkällä kuin kuvittelin, eikä näille korkeuksille taida olla tulossa edes sitä paljon mainostettua helleaaltoa huomiseksi. Järvellä on jopa vielä harmaita jäälauttoja, jotka haihtuvat hitaasti sumuna ilmaan. Mökin ikkunasta katsottuna rantaviivan sula vesi näyttää valkoiselta lumelta, jää harmaalta vedeltä. Ensimmäisenä yönä kuvittelinkin, että oli satanut lunta.
 |
| Keitele höyryää. |
 |
| Tänä vuonna jäät ovat koetelleet laituria näin pahasti. Nyt on pakko tehdä isompia korjauksia. |
Mutta joka puolella kuhisee. Käki (tai luultavasti niitä on monta) kukkuu hulluna yötä päivää, pikkulinnut sirkuttavat minkä kurkusta lähtee, lokki hautoo (?), telkkä ui ylväänä. Onomatopoeettinen kuikka huikkasi kuuluvasti aamulla huomenet, kun sain ulko-oven avattua. Tikka tuli koputtelemaan pihapiiriin ja tavallinen harakkakin halusi äänekkäästi huomiota.
Perhosetkin ovat jo tulleet ja valitettavasti ensimmäiset hyttysetkin inisevät korvan juuressa. Onneksi niitä ei ole vielä kovin monta.
Puut pidättelevät vielä silmujaan. Ei tarvita kuin pari lämmintä päivää ja muutama sadekuuro, niin alkukesän vihreys on täälläkin. Toivottavasti ehdimme nähdä sen ennen kuin on palattava Tampereelle.
 |
| Äänimaisema on jotain aivan muuta: lokkien kirkunaa, joutsenten töräyttelyä ja taustalla käen tauokoamatonta kukuntaa. |
Tänään ahkeroitiin aamupäivä pihassa, leikattiin vielä puita ja pensaita ja haisteltiin kevättä. Tänä keväänä näyttää olevan isojen leikkausten vuoro. Mehän tehdään pihatöitä enemmän fiiliksellä kuin suunnitelmallisesti. Olen kyllä alkanut asettaa itselleni pieniä päivätavoitteita, niin pieniä, että ne on helppo ylittää ja tuntea itsensä hyvinkin aikaansaavaksi.
 |
| Aamupäivän ahkeroinnin tuloksia. Ensi keväänä päästään ehkä vähemmällä. |
 |
| Pieniä ilon aiheita, jotka sykähdyttävät. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti