sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Pitäisikö sittenkään?

Uskomatonta, mutta totta: kaikki puheet ja haaveet eivät jääkään pelkiksi puheiksi ja haaveiksi. Mökin keittiöremontti näyttää vääjäämättä toteutuvan. Juhannuksena meillä pitäisi jo olla uusi, modernimpi ja toivottavasti kaikin puolin parempi keittiö.

Sitä on työstetty pitkin kevättä ja yritetty hahmottaa, mitä oikein halutaan. Konkretiaan vieminen aloitettiin Ikeasta ja aika pian todettiin, ettei se ole meidän juttu. Yksi Ikea-keittiö, pienempi kuin mökkikeittiö, on tehty vuosia sitten Tyttären vuokra-asuntoon, ja sekin urakka otti voimille, vaikka oltiin nuorempia ja saatiin paljon näppäräsormista apua kalusteiden kokoamiseen. Nyt ei Ikeasta löytynyt edes sellaista mallistoa, josta olisi voinut innostua.

Yksi iso keittiöremontti tehtiin, tai Mies sen teki, minä hoidin lapset ja siivous- ja ruokapuolen, rintamamiestaloon melkein kolmekymmentä vuotta sitten. Siitä tuli hyvä, kokopuiset Puustelli-kalusteet saattavat olla vieläkin käytössä, ainakin olivat hyväkuntoiset kun talo myytiin yhdeksän vuotta sitten.

Mutta nyt turvaudutaan ammattilaisten apuun. Mökkipaikkakunnalta löytyi mukavan tuntuinen yrittäjä, jonka kanssa on ollut helppo käydä keskustelua. Tosin meillä oli keskustelun pohjaksi Petra-keittiöiden tarjous, jota on työstetty eteenpäin, muokattu ja hiottu yksityiskohtia.


Keittiökaupassa voi vielä haaveilla. Pienetkin yksityiskohdat ovat suunnittelussa tärkeitä.


Nykyinen keittiö asettaa tietysti joitakin reunaehtoja, eikä kaikkea voida lähteä muuttamaan. Vesijohdot sanelevat tiskialtaan ja -koneen paikan, liesi ja liesituuletinkin tulevat aika lähelle nykyistä sijaintia. Mutta vain aika lähelle. Suunnittelun lähtökohdaksi otettiin keittiön ikkuna, joka halutaan saada paremmin esille ja siksipä hella siirretään ikkunan keskelle ja sen yläpuolelle tulee teräksinen tuuletin.

Tärkeintä on ollut saada alakaapistot muutettua helppokäyttöisemmiksi laatikoiksi, jätekaappi toimivaksi ja tiskikone ja jääkaappi uusittua.

Ulkonäköasioissa on luotettu omaan makuun. Selkeää, yksinkertaista ja valkoista. Ihan niin kuin tämänhetkinen keittiökin, jonka värin olemme todenneet raikastavan kellastuvia mäntyseiniä. Seinien väritykseen emme ole ainakaan toistaiseksi aikoneet puuttua, vaikka lehtien ja tv:n sisustusjutut ovatkin täynnä vaaleita hirsiseiniä ja vaikka edellisten omistajien entiset taulunpaikat välillä häiritsevät silmää. Meillä on kuitenkin valkoinen katto ja se tuo tilan ja avaruuden tuntua.

Mutta ihan niin kuin minulle (ehkä jollekulle muullekin?) käy aina muutoksen edellä, olen alkanut epäröidä. Nyt kun oikeasti melkein kaikki on lyöty lukkoon, aikatauluja myöten, ja vain lopullista mittausta odotellaan, vanha keittiö on ruvennut näyttämään ihan kohtuullisen hyvältä.

Entä jos uusi on liian moderni eikä sovi tähän ympäristöön ollenkaan? Olisiko pitänyt pyytää suunnitelmaa joltakin sisustusalan ihmiseltä eikä kuvitella, että osataan itse? Ja se isoin kysymys: onko keittiön uusiminen ollenkaan tarpeellista, eikö vanha olisi kelvannut meille vanhoille ihmisille ihan hyvin, kun rahanreikiä on muuallakin?

Huomenna on kuitenkin pakko sanoa tähän asiaan jotakin lopullista.

Ihan kuin olisi jo ikävä vanhaa keittiötä, vaikka tuossahan se vielä on...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti