Remontti alkoi melkein aikataulussa. Kellon herättäminä me odoteltiin remppamiehiä maanantaiamuna viimeistään kahdeksalta, tulivat yhdeltätoista. Purkaminen sujui kuitenkin rivakasti kahden miehen voimin, ja iltapäivällä ehdittiin vielä kahvitellakin yhdessä.
Tästä se lähtee. Vanha keittiö ulos. |
Ja uusi tilalle. |
Sitten pitää vähän miettiä ... |
Sen jälkeen on ollut hidasta. Remonttimiesten lupaamat tuloajat eivät pidä ollenkaan, välillä ovat jääneet tulemattakin. Me herätään tunnollisesti odottamaan aamuisin (virkamiesasenne elää eläkkeelläkin!) eikä haluta uskoa, että se on ihan turhaa. Selityksiä kuullaan monenmoisista yllättävistä tilanteista. Kukaan ei vaivaudu ilmoittamaan muuttuneista aikatauluista.
Posti sen sijaan pääsi melkein yllättämään. Kaikki Tampereelta tilatut koneet tulivat tänään vain pari päivää alkuperäisestä myöhässä, vaikka kuviteltiin että ne saattavat hyvinkin eksyä matkalla. Hullua toki oli, että ensin kävi iso auto tuomassa suurimman osan koneista ja puolen tunnin päästä pikkuauto toi vielä liesituulettimen. Molemmista kuljetuksista ilmoitettiin meille puhelimella, mutta ilmeisesti Postin sisällä ei tiedonkulku toimi. Molemmat kuljettajat olivat hyvin asiankaspalveluhenkisiä ja käynnistä jäi hyvä mieli.
Postin auto löysi mökille! |
Nyt sitten asennetaan niitä koneita. Tiskikone on kohta paikallaan ja hellakin saataneen toimimaan pian. Jääkaappi-pakastin nököttää vielä kuistilla odottamassa vuoroaan ja sen ulkoasu jännittää eniten, kun ennen meillä ei ole sellaista ollutkaan. Puhumattakaan liesituulettimesta!
Kaappeja ei päästä täyttämään vielä viikonloppuna. Hyllyistä ja kaapinovista ei ole tietoakaan, toivottavasti kuitenkin tulevat ennen juhannusta. Jostain syystä ovet tilattiin vasta, kun remontti oli jo alkanut eikä silloin kun sopimusta tehtiin.
Tärkeintä on tietysti työn jälki, eikä siitä ole ainakaan toistaiseksi ollut huomauttamista. Silti muutama asia työn järjestelyissä ihmetyttää. Ymmärrän sen, että remonttikohteissa voi tulla yllätyksiä eikä kaikkeen osata varautua ja että siksikin aikatauluissa joutuu joustamaan. Mutta miksi ei voi tehdä suunnittelua niin, ettei kaikkea tarvitse mitata moneen kertaan ja pähkäillä aina uusiksi? Ja miksei tilauksia voi tehdä ajallaan?
Täällä olisi nykyaikaistamisen varaa monissa käytännöissä (viisastelee kaupunkilaisten tehokkaan työnteon sisäistänyt eläkeläinen). Ehdotimme esimerkiksi kirvesmiehelle, että hän olisi ottanut putkimiehelle kuvia kohteesta, jotta tämä olisi osannut varata mukaan oikeita välineitä. Hänen mukaansa putkimiehillä on aina kaikki mukana. Ei ollut. Siinä meni ainakin tunti hukkaan tehokasta työaikaa. Samoin menee aina aikaa hukaaan, kun kirvesmies vastailee kaikkiin päivän aikana tuleviin puheluihin. Ja selostaa asiakkaalle, mitä kaikkia työkohteita hänelle on menossa. Jutustelu sinänsä on kivaa, harrastaisin sitä oikein mielelläni, mutta silloin työmaa seisoo, ja odotamme kovasti, että tämä remppa on ohi ja pääsemme suunnittelemaan seuraavaa (!?).
Jonkun voisi siis palkata vastaamaan puhelimeen, työskentelemään toimistolla, tekemään tilaukset ja suunnittelemaan päivän aikataulut. Mutta kun kaikki pitää tehdä itse! Kirvesmiehen apulainen huomauttikin hänelle asiasta maanantain purku-urakan yhteydessä ihan hyvässä hengessä. Ammattitaitoinen rakentaja kuitenkin ottaa vastuun kaikesta ja tekee siis mieluummin itse. Välillä urakat venyvät, niin kuin nyt tämä meidän, joka oli luvattu tehdä neljässä päivässä, mutta siirtyy nyt jo toisen viikon puolelle.
Jääkaappi-pakastin seisoo viikonlopun yli terassilla. Kaapitkin ammottavat vielä tyhjinä, mutta tiskikone ja hella sentään toimivat. Ja vesi tulee ja menee, kiitos nuorten, reippaiden ja taitavien putkimiesten!
Mekin yritämme relata ja mennä ulos nauttimaan auringosta ja lämmöstä. Helpostihan kaikki on kuitenkin sujunut. Ranskassa voisi olla ihan toista!
Terassiltakin näkee, että meillä on remontti kesken. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti