Avohyllyillä juhannukseen ja ylikin

Tässä päivitystä keittiöremonttitilanteeseen. "Neljän päivän" remppa on venynyt jo toisen viikon puoliväliin. Viime viikon maanantaina puretun keittiön tilalle on syntynyt jotain uutta, mutta ei suinkaan mitään valmista vielä. Eli juhannuksenakaan meillä ei vielä saada iloita toimivasta keittiöstä. Hella ja tiskikone pelaavat jo, jääkaappi odottaa vielä sähkötöitä. Kaapinovet ovat jossain, ehkä tulossa, kirvesmiehestä on vaikea ottaa selvää.

Avohyllyt toimivat jotenkin, kun on kyse astioista.

Tässä vasta osittain täytetyt avoimet alalaatikot. Jätevaunu ei ole kaunista katseltavaa.

Luvattujen aikataulujen venyminen näin pahasti tietysti harmittaa. Oma sinisilmäisyys harmittaa myös. Olisin voinut toukokuussa melkein vannoa, että on tehty hyvät kaupat ja saatu mukava, luotettava ja osaava paikallinen tekijä hommiin. Silloin ei tullut mieleenkään vaatia toimitusaikataulua kirjallisena, luotimme miehen sanaan.

Vaikka luottamusta on koeteltu jo monena päivänä, olemme jaksaneet uskoa tai ainakin toivoa. Kun meille on sanottu, että huomenna tullaan aamusta, niin mehän panemme herätyskellon soimaan ja odotamme sitten koko päivän. Välillä kiukuttaa, kiroiluakin on kuultu, välillä vajoamme passiiviseen odotuksen tilaan, jossa ei saada mitään aikaan. Ja olo on kuin hölmöllä, petetyllä idiootilla. Menimme taas halpaan!

Olen ymmärtänyt, ettei tämä niin tavatonta ole remonttimarkkinoilla. Remonttimiehet aloittavat urakoita, jättävät ne kesken, tulevat paikalle milloin omaan aikatauluun sattuu sopimaan, eivätkä suinkaan ilmoita asiakkaalle paikkansa pitäviä tuloaikoja. Asiakkaan odotteluaika ei ole heille minkään arvoista.

En tiedä, miten tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia, kun ei ole kirjallista sopimusta, johon vedota. Ehkä olisi paras omaksua hälläväliä-asenne, elää omaa elämäänsä ja luottaa siihen, että joskus valmistuu. Ehkäpä meillä on uusi keittiö jouluna?