Toinen puoli minusta oli ihan tyytyväisenä täällä linnunlaulujen männikössä, toinen puoli kaipasi kotiin Tampereelle. Tai ei niinkään kotiin, vaikka sainkin sieltä perjantai-iltana hienoja kesäisiä kuvaterveisiä, vaan Tampere-taloon.
Tampere-talossa ja Sorsapuistossa oli eilen vipinää. Sinne olisin mielelläni vienyt pikkupojatkin ja lasten siivellä päässyt vielä paremmin Muumimuseon avajaistunnelmaan. Vaikka en yleensä ihmisvilinästä innostukaan, niin tämä tapahtuma olisi varmasti ollut mieleinen. Pääseehän sinne myöhemminkin, ja varmasti mennäänkin, mutta kun ovet avataan ensimmäisen kerran, tunnelmassa on jotain erityistä.
Pohjolan tytär pitää yleisönsä jännityksessa. Kuinka kauan se malttaa pitää nuppunsa kiinni? |
Omenapuu on avannut kukkansa vasta nyt Keski-Suomessa. |
Television välityksellä pääsin mukaan toisiin avajaisiin, Hossan kansallispuistoon Suomussalmelle, lapsuuden ja nuoruuden ja kesäisen keski-iänkin maisemiin. Virallisen avajaisohjelman lisäksi nähtiin välähdyksiä Värikalliolta, patikkareiteiltä, nuotiopaikoilta, ainutlaatuisen kirkasvetisten järvien ja lampien rannoilta. 1990-luvulla retkeiltiin Hossassa melkein joka kesä lasten kanssa, veinpä sinne eteläsuomalaiset oppilaatkin viikoksi opettelemaan metsän tavoille. Nyt olisin mielelläni istunut avajaisyleisön joukossa kuuntelemassa presidentin ja kunnanjohtajaserkun viisaita sanoja.
Elokuussa tapaan serkut Suomussalmella ja silloin piipahdetaan myös Hossassa. Pidemmälle patikkareissulle on myös tilaus. Sitä vaatii kroppa ja mieli.
Pieni ja vaatimaton, mutta niin kaunis, on tädyke, joka meidän pihassa kukkii. Nurmitädyke - hän - pääsi presidentin puheeseen ja on yksi vuoden luonnonkukista, jonka voisi opetella tunnistamaan. |
Jukolan viestin tunnelmaa olisi ollut hienoa myös olla todistamassa paikan päällä ja kannustamassa Miniää ja entisiä kollegoja Venlojen osuuksilla. Ja Kuortaneellakin oli eilen kiinnostava urheilutapahtuma.
Kesällä on varaa valita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti