Lääketokkurassa

Otsikoksi valikoitui kamala sana. Se kuitenkin kuvaa parhaiten tämänpäiväistä olotilaani. Se on seurausta eilen illalla otetusta Mirtazapin Actavis 15mg -pilleristä, jonka varmuuden vuoksi puolitin ja pelolla pistin suuhuni. Varovaisuus oli tarpeen muttei riittänyt. Tämä päivä, joka piti viettää liikkuen tehokkaasti golfkentällä, siivoten kotona ja pakaten huomista mökkimatkaa varten, on mennyt oudossa horroksessa sohvalla.

Olen kärsinyt loppukevään lihaskivuista, jotka vaivaavat erityisesti levossa, ja sen vuoksi olen nukkunut todella huonosti. Syy-seuraussuhde voi toki olla toisinkin päin.

Vaivaa on yritetty selvittää yhdellä lääkärikäynnillä ja kolmella puhelulla lääkärin kanssa. Olen käynyt kolme kertaa verikokeissa ja eilen jopa keuhkoröntgenissä. Itse luulin, että vuosia vaivannut polymyalgia on uusinut, mutta se vaihtoehto on suljettu pois. Kaikkien kokeiden arvot ovat normaalit, eikä selitystä ole vielä löydetty.

Kurjaa oloa on tietysti yritetty helpottaa lääkityksellä. Välillä olen tuntenut itseni lääkefirmojen koekaniiniksi. Ikäväksi yllätykseksi itsellenikin olen joutunut toteamaan, että lääkkeet eivät ole terveellisiä. Kaikissa lääkkeissä on haittavaikutuksia, ja jostain syystä minä olen aina se yksi kymmenestä tai jopa tuhannesta, joka saa ne karvaasti ja kivuliaasti kokea.

Viime kesänä tulin varovaiseksi Arcoxia-nimisen tulehduskipulääkkeen kanssa, jota lääkäri oli määrännyt pieneen olkapäävammaan. Sen piti olla vatsaystävällinen ja pitkävaikutteisena Buranaa parempi vaihtoehto. Neljännen pillerin jälkeen jouduin lopettamaan lääkekuurin, kun olin kaksi kertaa saanut niin vaikeita sydänoireita, että luulin kuolevani. Silloin vasta luin tuoteselosteen, ja siellähän se luki: sydämentykytys ja rytmihäiriöt ovat yleisiä haittoja. Löytyi sieltä muitakin hoidon aikana kokemiani oireita kuten heitehuimaus, päänsärky ja ruoansulatushäiriöt.

Arcoxia opetti lukemaan tuoteselosteita! Mutta pakkohan se on uskaltaa kokeillakin, jos olo ei parane ilman lääkitystä.

Tänä keväänä olen huomannut, ettei Pronaxen-tulehduskipulääkekään sovi minulle. Neljä (taas!) pillleriä aiheutti vatsakivut, joiden takia taas vain makasin sohvalla, jouduin jättämään aterioita väliin ja mietin jopa Acutaan lähtöä. Vasta kun lääkkeet poistuivat elimistöstä, lakkasivat vatsakivut.

Prednisolon-kortisonista ei tule mitään tuntuvia tai näkyviä haittoja; sitäkin kokeiltiin lihaskipuihin, mutta kokeilu lopetettiin tuloksettomana. Samoin kävi Circadin-melatoniinivalmisteelle, joka ei tehonnut unettomuuteen eikä tietenkään poistanut kipujakaan.

Lääkkeet eivät sovi minulle! Pitäisi osata kemiaa, jotta saisi selville, mikä niissä mättää.

Ja nyt on sitten vuorossa tämä Mirtazapin, lääke, joka alunperin on kehitetty masennuksen hoitoon, mutta sittemmin huomattu hyväksi myös unihäiriöiden hoidossa. Lääkäri toivoi sen takaavan hyvän, katkeamattoman unen, jonka jälkeen herää levänneenä ja virkeänä.

Olen kyllä levännyt, mutta en ole tainnut herätä vieläkään, vaikka kello on yli kolme iltapäivällä. Ihmeesti pystyn jo tuottamaan tekstiä, mutta pää ja ulkoinenkin olemus ovat vielä puoliunessa. Horros, väsymys ja uneliaisuus mainitaan tämän lääkkeen yleisiksi haitoiksi. Eikä tunnu kivalta odottaa niitä muita haittavaikutuksia: ruokahalun lisääntyminen ja painon nousu sekä kipu nivelissä ja lihaksissa. Juuri kun olen saanut painoa vähän pudotettua, ja lihaskivuistahan piti päästä eroon eikä pahentaa niitä!

Hulluinta tässä on se, että kaikki nämä lääkekokeilut tietysti maksavat. Miksi ei ole olemassa pieniä, muutaman pillerin lääkepakkauksia, joilla voisi kokeilla, sopiiko lääke itselle ja onko sillä vaikutusta? On mieletöntä tuhlausta joutua avaamaan 30 kappaleen kallis paketti ja käyttää siitä vain pari pilleriä. Lääketehtaat ja apteekit rikastuvat, sairas kuluttaja köyhtyy - eikä välttämättä edes parane.