Pakkaspäiviä mökillä

Talvinen mökkiloma on hiljentänyt bloggarin mielen. Tietokoneeseen ei ole tehnyt mieli koskea, mieluummin olen avannut kirjan. Tai ulko-oven, sitten kun pakkanen on laskenut alle 20 asteen.

Oikeastaan se taitaa olla vain hyvä juttu. Rauhoittuminen, aivojen nollaaminen tekee toivottavasti tilaa tulevan kevään innolle ja oivalluksille. Ainakin ennen, kaukaisessa nuoruudessa, kävi niin. Viikon loma hiljaisella kotiseudulla, lukemista ja liikkumista luonnossa, ja sen jälkeen oli kuin uusi ihminen. Silloin lepolomaa ei ehkä niin osannut arvostaa, nyt osaan. Aina ei tarvitse olla aktiivinen.

Jäällä tarvitaan kunnon varusteet. Sitten voi unohtaa itsensä ja sulautua maisemaan.

Vauhdikkaan näköiset kelkkareitit risteävät jäällä.

Vastarannan laituri taipuu sirosti.

Toki nyt oli ennakkoon kuvitelma, haave suorastaan, että päästään hiihtämään. Jäälle tai ladulle teki mieli jo kotona, mutta ainoat suksiparit ovat täällä mökillä, eikä saatu aikaiseksi ostaa toisia pareja kaupunkiin. Jotenkin ei uskalla luottaa siihen, että tällaiset lumiset talvet tulevat taas tavaksi.

Luontoäiti sitten päätti, että hiihtolenkit jäivät haaveeksi täälläkin. Reippaat kävelylenkit metsän suojassa ovat onneksi onnistuneet. Lunta on kyllä niin paljon, että hiihtohaaveet voinee huolella siirtää pääsiäisen aikaan.

Rantasauna paistattelee pakkasauringossa. Löylyjä saa vielä odottaa.

Vinksin-vonksin-laituri korjataan (ehkä) keväämmällä.

Viime kesänä kunnostetut aurinkotuolit odottavat maltilla toukokuuta.

Pitkästä aikaa olen nauttinut talvesta. Vaikka puhunkin paljon kevään tulosta, ei se tarkoita, että keväällä olisi mikään erityinen kiire. Näin on hyvä juuri nyt.