Helsingin tuulissa

Alkuviikko, sään puolesta lähes täydellinen vastakohta toukokuun helteille, hurahti Espoossa pikkupoikien huolehtiessa aikatauluista. Hikikin tuli, kun yritti pysyä melkein kolmevuotiaan (syntymäpäivä on syyskuussa) potkupyöräilijän perässä. Isompi osaa ja ymmärtää jo liikennesääntöjä ja on muutenkin vastuullisempi tapaus, nuoremman kanssa saa jännittää enemmän, mitä poika seuraavaksi keksii.

Onneksi on päiväkoti ja onneksi on uusia tutkimuksia, jotka todistavat sen olevan hyvä paikka. Kipattiin pojat sinne tiistaina ilman kovin pahoja omantunnontuskia, vaikka isompi yritti vastustella ja kyseli, mitä ihmettä me aiotaan tehdä. Kerroin että me kävellään, kävellään ja kävellään. Ei mitään erityisen houkuttelevaa siis! Suunnistettiin metroasemalle ja haaveiltiin (tai minä haaveilin) kävelystä Esplanadilla, Kaivopuistossa, Punavuoressa, Töölössä nyt ainakin. Yksi museo ja lounaspaikka oli valmiiksi suunniteltu, ei muuta.

Sarpaneva-näyttelystä löytyy kotoakin tuttua käyttötaidetta sekä paljon hienoa lasitaidetta.

Haaveeksi jäi Helsingin ihastelu katuperspektiivistä. Kaupunkilomailu on huomattavasti miellyttävämpää parinkymmenen asteen lämpötilassa ja ennen kaikkea tuulettomassa säässä. Nyt piti keskittyä pitämään kiinni takista ja hakeutua sisätiloihin heti, kun se oli mahdollista. Designmuseon Timo Sarpaneva -näyttely oli suunnitelmissa ollutkin, Sinebrycoffin kotimuseo keksittiin palellessa ja lounaalla Deli Cafe Mayassa viivyttiin aika pitkään.

Sinebrycoffin kotimuseossa voi aistia menneen maailman tunnelmia ja loistokkuutta.

Toki käveltyäkin tuli päivän aikana toistakymmentä kilometriä. Se ei vain ollut sellaista nautinnollista, pysähtelevää ja tutkivaa käveleskelyä, vaan rivakkaa paikasta toiseen siirtymistä. Niin että en yhtään juksannut ketään, tein juuri sitä mitä lupasinkin!

Keskiviikkoaamuna nautittiin rauhassa aamiaista kotona (mannapuuroa tietysti), ehdittiin vähän leikkiä ja mentiin päiväkotiin vasta kymmenen jälkeen. Oli ihana huomata, että molempia olivat kaverit odottaneet ja ihmettelivät ääneen, miksi he tulivat niin myöhään. Eron hetki oli haikea niin isovanhemmille kuin pojillekin; vanhempi tuli kaksi kertaa halaamaan pitkään ja huuteli vielä peräänkiin "heippa".

Onneksi kesän mittaan on tiedossa paljon yhteisiä hetkiä. Ja taatusti taas kilpajuoksua ja polttopalloakin!