Helleaallossa

Jukka Itkosen runo Helleaalto tarjosi tänään nautinnollista purtavaa Aamulehden lukijan aamiaispöydässä. Luulen, että muidenkin kuin minun, mutta ainakin siis itse herkuttelin runolla, joka kuvaili hauskasti tätä läkähdyttävää Suomen kesää. Runon esitteli kolumnissaan Aamulehden toimittaja, jolle iso kiitos!

Tässä maistiaisia Helleaallosta teille, jotka ette saa Aamulehteä aamiaispöytäänne:

Hilseilevät                                                                                                          talon seinät,                                                                                                        kukat kuihtuu, nuutuu heinät,                                                                            suihkulähteen vesi kiehuu,                                                                                  helleaalto polttaa, riehuu,                                                                                  sorsat paistuu elävältä,                                                                                      eikä kukaan säästy tältä,                                                                              kamalalta hehkulta                                                                                            ja hiki litisee. 

Hiki on todellakin litissyt tällä viikolla. Tänään olisin golfkierroksen jälkeen voinut vääntää sukatkin, puserosta puhumattakaan. Nyt osasin varata kierrokselle hikipaperia, edellisinä päivinä vesi on virrannut päästä silmiin ja haitannut jo näkyvyyttäkin. Siivousta yrittelin kevyesti päivällä, mutta ei siitäkään litisemättä selvinnyt.

Rivitalopiha näyttää petollisen houkuttelevalta. Oikeasti tänne ei ole asiaa kuin varhaiselle aamupalalle ja illalla sitten, kun aurinko on jo laskenut. Muulloin paistuu elävältä ihmisetkin.

Nurmikolla ei voi olla,                                                                                        eikä edes ullakolla.

No ei todellakaan ullakolla! Sinnehän se lämpö nousee eikä lähde laskeutumaan, vaikka kuinka toivoisi ja aukoisi ikkunoita. Ihmisen on paras laskeutua mahdollisimman alas, kellariin jos mahdollista, mutta ainakin lattian tasolle, nukkumaankin, kuten itse tein mökillä. Nurmikko taas vain ratisee jalan alla eikä kyllä houkuttele levittämään vilttiä päivänpaisteeseen, kuten joskus muinoin on tehty.

Harmittelen, etten voin tarjoilla Itkosen runoa kokonaisuudessaan, se löytyisi toukokuussa ilmestyneestä kokoelmasta Viisi vuodenaikaa. Josta en siis ollut kuullutkaan, ennen kuin Aamulehti minua tänään sivisti. On siis tyytyminen samaisiin katkelmiin, joita lehti tarjoili.

Valkoiset hortensiat ovat innostuneet kukkimaan helteestä huolimatta (helteen ansiosta?) oikein rehevästi.

Pitkä, toimittajan mukaan profeetallinen runo päättyy toiveikkaasti:

Rannan kivirivi                                                                                                  polttaa koskikaran jalkaa,                                                                                  kenties huomenna jo alkaa                                                                              vesisade...

Vesisadetta ei ole ihan heti tiedossa, ei ainakaan mikäli uskomme Forecaa tai Ilmatieteen laitosta. Itse olen alkanut uskoa sopeutumiseen, eli kun tätä tarpeeksi kauan jaksaa sietää, huomaakin joku päivä pitävänsä tästä. (Ja sittenhän alkavat ne sateet, lämpötila romahtaa ja alamme taas kaivata hellettä!) Mutta on tämä jotenkin huvittavaakin, että Suomen kesässä oikeasti kaipaa jo vesisadetta. Viime syksynä Malagassa lähinnä hymähtelimme hotellivirkailijan toiveelle, että Espanjassa sataisi. Hän oli kuullut Suomen ihmemaasta, jossa on juuri sopiva sää. Nyt on saatu kokea espanjalaisten säätä meilläkin.

Oikeasti on tietysti kysymys isoista asioista; ilmaston lämpeneminen, sään ääri-ilmiöt ja vuodenaikojen väheneminen eivät ole huumorilla kuitattavia asioita. Mutta jätän fiksummat kannaotot suosiolla viisaammille.

Tämä yksinäinen liljakaunotar esittäytyy meille ehkä huomenna, jos aurinko porottaa sen mielestä sopivasti. Odotamme jännityksellä, milllainen yksilö on tulossa.