Mihin nämä päivät oikein kuluvat?

Tässä kesän vaiheessa viikonpäivillä ei ole enää mitään väliä ja tulevat kalenterimerkinnätkin ovat aika harvassa. Melkein kolme viikkoa mökillä virittivät mielen ja kropan sellaiseen rentoon kesämoodiin, ettei tahdo saada yhtään mitään tehdyksi. Laiskottelu onnistuu kepeästi ilman omantunnontuskia!

Vähän haikein mielin jätin mökkimaiseman tiistaina. Jasmike oli juuri availemassa nuppujaan, ja todennäköisesti kukinta on jo ohi, kun mennään mökille seuraavan kerran. Välillä toivoo, että voisi olla kahdessa paikassa samanaikaisesti!

Mökillä tuli luettua paljon, laskin yhden viikon sivumääräksi yli 1500, mikä on minullekin paljon. Mutta kun kirja on hyvä, sitä ei malta laskea kädestä, sivut kääntyvät miltei automaattisesti. Australialainen Kate Morton on juuri sellainen kirjailija, joka koukuttaa lukijansa. Tai ainakin hänen romaaninsa Kaukaiset hetket (2015), jonka ihan intuition pohjalta poimin mökkikunnan kirjaston hyllyltä, oli niin herkullisesti kirjoitettu, että se oli luettava melkein yhdeltä istumalta. Lukiessaan pääsi muistelemaan Englannin-matkojen tunnelmia ja maisemia, vaikka ihmiskohtalothan ne toki aina eniten kiinnostavat.

Suomalaisen Sally Salmisen Katrina-teoksen (alkup. 1936, uusi suomennos 2018) ilmestymistä olen odottanut siitä saakka, kun Juha Hurme viime vuonna nosti tämän unohdetun kansainvälisen bestsellerin uudelleen lukijoiden tietoisuuteen. Toukokuussa se ilmestyi ja löytyi nyt kirjaston uutuushyllystä.

Ja kyllä se osoittautuikin Hurmeen kehujen arvoiseksi! Ahvenanmaa-kuvaukset ovat aina puhuttelevia, muistan vielä hyvin Anni Blomqvistin Myrskyluoto-sarjan 1970-luvulta ja Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-palkitun Jään (2012). Vahvojen naisten joukkoon liittyy nyt Katrina, joka nuorena morsiamena muuttaa karulle Ahvenanmaalle ja elää siellä koko elämänsä köyhän merimiehen vaimona. Vuodet kuluvat, perhe kasvaa, Katrinaa koetellaan monin tavoin, mutta voimakastahtoinen ja suoraselkäinen nainen ei lannistu.

Lukeminen on mitä kannatettavin ja monella tapaa palkitseva harrastus, senhän kaikki kirjallisuutta harrastavat toki tietävät. Uusimmassa Suomen Kuvalehdessä neurologi Markku T. Hyyppä todistaa muun muassa, että kaunokirjallisuuden lukeminen tuo lisää ikävuosia. Eli eivät menneet haaskuun nekään päivät, jolloin istuin nenä kirjassa.

Mökkilukemiset. Keskimmäinen oli sänkylukemista illalla ja valikoitui tuntemattoman kirjastonasiakkaan suosituksesta. Paksummat kirjat luin päivällä juhannuksen jälkeisellä viikolla.

Kun kaipaa oikein paksua lukuromaania, kannattaa etsiä joku Kate Mortonin kirja.

Kannen perusteella Katrina saattaisi jäädä kirjaston hyllyyn. Onneksi ei!

Lukuisia tunteja on kulunut myös telkkarin ääressä. Yllättäen minusta on paljastunut jonkinasteinen jalkapallohullu. Tai sitten on vain kyse ikäsidonnaisesta ilmiöstä eli penkkiurheilusta. Lajilla ei ole niin väliä, mutta huippu-urheilijoiden suorituksia on hienoa ihailla. Suomi-Ruotsi-maaotteluunkin on jo liput ostettu!

Tulevista kalenterimerkinnöistä sen verran, että ensi viikko on varattu pikkupoikien hoidolle. Päiväkoti on kiinni, vanhemmat vielä töissä ja isovanhemmilla on aikaa. Hyvä yhtälö, jonka toimivuutta testataan nyt ensimmäisen kerran näin isosti. Viisi päivää ja yötä vanhempien sijaisena saattaa olla aika vaativa juttu, varsinkin polvivaivaiselle mummolle. Mutta silloin ei ainakaan tarvitse ihmetellä, mihin päivät kuluvat. Jokainen hetki on tärkeä ja ainutlaatuinen.