Meksikoon!

Tänään on tasan kuukausi siihen, kun tähän aikaan iltapäivällä istumme (ei-niin-mukavassa) Finnairin koneessa, joka on ottanut suunnan kohti Meksikoa. Vähän epätodelliselta tuntuu, vaikka matka on varattu jo pari kuukautta sitten, siitä on puhuttu paljon ja ajateltu sitäkin enemmän.

Kun varmistui, että Tytär suuntaa helmikuussa uusiin haasteisiin, alkoi vahvasti tuntua siltä, että olisi todella sääli jättää käyttämättä tilaisuus kurkistaa siihen erikoiseen, kiehtovaan ja värikkääseen maahan, jossa hän on viettänyt melkein kaksi vuotta. Ja sinä aikana tutustunut maahan monipuolisesti: kiertänyt niin historiallisia kuin nykypäivänkin kohteita, vieraillut monissa  kaupungeissa, osallistunut erilaisiin tapahtumiin, opiskellut kieltä. Parempaa opasta, joka osaa myös ottaa huomioon ikääntyvien vanhempien toiveet, emme voisi toivoa!

Vaikka ilmastonmuutos huolettaakin, niin paljon, että olin jo antamassa tälle tekstillekin otsikoksi Vielä kerran kaukomaille, ja ajatellut tulevaa matkaa lähinnä lentomatkailun näkökulmasta, heitän hetkeksi huonon omantunnon sivuun ja ajattelen Meksikon matkan antia. Ennen kaikkea maailmankuvan avartumista, erilaisten ihmisten kohtaamista ja kiehtovien maisemien kokemista.

Kahden viikon matkalla ei tietysti oteta haltuun koko maata. Varsinkin, kun ensimmäinen viikko on tarkoitus viettää Tyynenmeren rannalla Puerta Vallertassa toipuen pitkästä lentomatkasta, ihaillen auringonlaskuja ja totutellen meksikolaiseen ruokaan. (Vatsatauti on varmasti luvassa, kertoi iloinen meksikolainen suomen kielen opiskelija hymyillen, kun kuuli, että olen menossa jouluksi Meksikoon.)

Mutta kahta viikkoa ei onneksi maata rannalla! Toisen viikon kierrämme Tyttären autolla katsomassa hänen valitsemiaan nähtävyyksiä, kohtuullisten ajomatkojen päässä. Jotta ehtisimme ja jaksaisimme kokea ja sulattaa isosta maasta jotain sille tyypillistä, jätämme käymättä pääkaupungissa, joka veisi matkasta kohtuuttoman ison osan. Ruuhkaisessa miljoonakaupungissa liikkuminenkin on niin aikaa vievää. Sen sijaan rauhoitumme joulunpyhinä haciendassa (äidin toive!), jossa on luvassa ainakin tyypillinen meksikolainen jouluateria.

Kunnon turisti valmistautuu tietysti matkaansa huolella, jotta osaisi katsoa oikeita asioita ja kokisi muutakin kuin hotellin uima-allasalueen. Jotta emme olisi ihan ennakkoluulojen ja vaillinaisten tiedonmurusten varassa, olemme katsoneet Meksikosta kertovan dokumenttielokuvan ja lukeneet suomenruotsalaisen kirjailjan ja näyttelijän Vivi-Ann Sjögrenin kaksikymmentä vuotta sitten julkaistua Meksikon päiväkirjaa.

Luvassa on varmasti Kokemus, isolla K:lla, ja lukuisia Elämyksiä. Etukäteen tietysti pelottaa ennen kaikkea pitkä lentomatka, mutta niin pelkäsin Australian lennonkin alla, ja hengissä ollaan! Aika todennäköistä kuitenkin on, että tämä jää viimeiseksi lentomatkaksi kaukomaille. Junamatkat alkavat jo kiehtoa mielikuvitusta ja houkutella enemmän, monestakin syystä.

Tuliaisia Meksikoon! Siellä kuulemma tiedetään, että Suomessa valmistetaan maailman parasta giniä ja meiltähän sitä voi tilata.