keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Aurinkoa, lämpöä, valoa

Nämä Suomen talven lyhyet, auringottomat ja hämärät päivät ovat tehokkaasti muistuttaneet, miksi ihmiset lähtevät täältä eteläisiin maihin. Jotkut jopa koko talveksi. Itse olin ensimmäistä kertaa poissa Suomesta joulun aikaan, ja nyt kahden viikon ajan koettu "kesä" vaikuttaa niin, että talviset olosuhteet tuntuvat vähän aikaa ihan epätodellisilta.

Miten helppo onkaan sujahtaa lämpimään ja valoisaan, miten paljon enemmän asennetta vaaditaan kylmissä olosuhteissa!

Ensimmäisenä aamuna Nuevo Vallartassa kaikki oli uutta ia ihmeellistä.

Talvivarpaat nauttivat aamulenkillä rantahiekasta ....
...ja lenkin jälkeen auringon lämmöstä.
Aurinkohattu piti hankkia nopeasti.
Helteessä piti muistaa juoda...
...ja taas juoda.

Talvihan Meksikossakin on, kovasti erilainen vain kuin täällä. Tyynenmeren rannikolla oli Suomen helle, joka viileni miellyttävästi öiksi. Ylempänä sisämaassa lämpötila laski öiseen aikaan alle kymmeneen asteeseen, mikä tuntui sisätilojen kylmyytenä. Siellä ei taloja lämmitetä, villasukat olivat illalla tarpeen. Mutta peitot olivat paksut eikä viileys haitannut nukkumista, päinvastoin.

Kertaakaan ei kahden viikon aikana satanut, aurinko ainakin näyttäytyi joka päivä, ja kun paistoi, oli oikeasti kuuma. Rannikolla pärjättiin koko viikko hellevaatteissa, toisella viikolla lähempänä vuoristoa kerrospukeutuminen oli aamun ja illan viileydestä johtuen tarpeen.

Raikas jouluaattoaamu Chapalassa. Pelikaanit matkalla johonkin vai kokoustamassa?

Aamun värit Tequilassa.
Ilta hämärtyy hotellialueella Puerto Vallartassa.
Taianomainen hetki.
Ja toinenkin.

Kaiket päivät aamusta iltaan oltiin ulkona. Helleoloissa vaativammat liikuntasuoritukset eli kävelylenkit piti tehdä ennen kuin aurinko alkoi kunnolla porottaa. Golfkentällä vietettiin kylläkin keskiviikkopäivän kuumimmat tunnit, ja se tuntui voimien vähenemisenä ja heikkona olona loppua kohti (nyt tarkoitan itseäni, Miehen kierros vain parani). Mutta yhden iltapäivän jaksaa vaikka mitä! Olihan se huikeaa pelata ja pelätä samalla krokotiilejä (vai alligaattoreita? kentällä kyllä varoiteltiin nimenomaan krokotiileistä). Mutta siis oikeasti niitä nähtiin kyllä!

Nyt muistelen haikeudella ulkona nautittuja aamiaisia ja illallisia, auringonnousuja ja -laskuja, päivän valoa ja sinistä taivasta, lämmintä tuulta ja palmupuiden varjoja.  Kahden viikon kesää keskellä talvea.

Joulutähtikuusi golfkentällä. Punaisia joulutähtiä oli kaikkialla, paljon.

Hotellialueella kukki näin heleästi viikkoa ennen joulua.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti