Joulu Meksikossa

"Joulunalusaika herkistää väkisinkin. Tunteikkaat joululaulut, monet perinteet ja muistot vievät välillä aika syvälle. Kaikissa jouluissa on jotakin samaa ja jotakin ennen kokematonta."

Näin kirjoitin toissa joulun alla postauksessa Joulu sydämessä. Joulun alla ei ehditty Tampereella yhteenkään joulukonserttiin eikä kotonakaan juurikaan vaalittu joulunalusperinteitä. Ounastelin, että tästä joulusta tulee todella erilainen - ja niin tulikin. Meksikolaisessa joulussa oli enimmäkseen ennen kokemattomia asioita, mutta kyllä sekin herkisti ja vei syvälle.

Meksikossa ei haaveiltu valkeasta joulusta, vaikka White Christmas ja muut tutut joululaulut automatkoilla soivatkin. Sehän ei yllättänyt, kun oltiin menossakin vietettämään joulua lämpimässä maassa. Tutut joulukukat, punaiset joulutähdet, kukkivat kauniisti ulkonakin, ja niitä oli valtavasti jokaisessa kaupungissa, hotellissa ja ravintolassa, jossa joulumatkallamme poikkesimme.

San Miguel de Allenden hotellimme Mia Casan sisäpiha viritettynä tunnelmalliseen jouluun.

Erilaisten jouluseimien, joita myös löytyi kaikkialta, bongauksesta tuli matkalla suorastaan intohimo. Guadalajaran virallinen jouluseimi kaupungin keskustassa oli tehty jättikokoisista ihmis- ja eläinhahmoista, San Miguel de Allenden seimi oli hieman pienempi ja tunnelmallisempi - enemmän minun makuuni. Ravintolat olivat myös rakentaneet omat asetelmansa.

Joulunajan hotellissamme Hacienda Labor de Riverassa oli kaunis seimiasetelma puistossa pääsisäänkäynnin lähellä. Sinne oli joulupäivän aamuna ilmestynyt myös Jeesus-lasta esittävä nukkevauva. Lapsihan kaikista seimirakennelmista vielä joulun alla puuttui.

Chapalan jouluseimi joulun alla.

Jouluaamun auringonsäteet valaisevat haciendan seimeä.

Katolisen maan jouluperinteet näyttivät muutenkin eroavan meikäläisistä. Kirkkojen ovet kävivät tiuhaan, ja Puerto Vallartassa pääsimme viikko ennen joulua todistamaan myös joulunajan pienoisnäytelmää. Lapsinäyttelijät esittivät Mariaa ja Josefia, jotka tulivat aasilla kirkon ovelle  pyytämään suojaa laulaen. Kirkossa olijoille jaettiin laulun sanoja, ja ihmiset yhtyivät lauluun Marian ja Josefin kulkiessa kirkon keskikäytävää.

Marian ja Josefin aasi odottaa heitä kirkon edessä Puerto Vallartassa.

Maria ja Josef ovat päässeet kirkon suojaan.

Meikäläisiä joulupukkeja (ja poroja) näimme vain Gaudalajaran miljoonakaupungin keskustassa. Siellä vanhemmat kuvasivat lapsiaan pukkien kanssa ihan samaan tapaan kuin Suomessakin.

Jouluaattoiltaa vietimme espanjalaistyylisellä haciendalla, johon oli meidän lisäksemme majoittunut parikymmentä vierasta, suurin osa meksikolaisia ja muutama jenkkituristi. Ilta alkoi kuuden maissa, jolloin kokoonnuttiin kynttiläkulkueeksi ja laulettiin todennäköisesti samoja lauluja, joita olimme edellisellä viikolla kuulleet kirkossa. Meille selitettiin, että tämä on meksikolainen tapa: kuljetaan kulkueena talosta taloon pyytämässä suojaa ja siellä, missä suojaa tarjotaan, pidetään joulujuhla.

Haciendan kulkue päättyi hotellin pihaan, jossa olimme jo aiemmin päivällä ihmetelleet meikäläistä juhannuskokkoa tai retkinuotiota muistuttavaa isoista oksista koottua kekoa, joka oli nyt illan pimetessä sytytetty. Tuli paloi ja ihmiset kokoontuivat sen ympärille. Saimme pitkiä (tosi pitkiä!) sädetikkuja, joita sytytimme nuotion liekeistä, joku lauloi.

Joulutuli on sytytetty.

Sitten tuotiin tarjolle lämmintä hedelmäboolia (ei ihan glögiä, mutta melkein) ja makeita leivonnaisia, joiden nimeä en tiedä. Ja tietysti viritettiin puuhun piñata (paperimassasta tehty hahmo, jonka sisällä on karkkia tms.), ja lapset pääsivät ensimmäisenä koettamaan taitojaan piñatan rikkomisessa. Me suomalaiset turistit saimme kokeilla kepillä hakkaamista lasten tapaan, mutta muiden aikuisten silmät peitettiin liinalla. 

Meksikolaista on sekin, että kaikissa juhlissa tanssitaan, kertoi Tytär. Eikä joulujuhla tee poikkeusta! Siellä nurmikolla nuotion ja hedelmäboolin lämmittäessä innostuivat ne, jotka osasivat, tanssimaan salsaa, rivitansseja ja jopa Macarenaa. Itsekin muistin tanssineeni sitä joskus kaukaisella 90-luvulla. 

Kahdeksan maissa tarjoiltiin illallinen. Sekin syötiin ulkona, hotellin terassilla, jossa oli pieniä pöytiä eri seurueille. Kolmen ruokalajin ateria tarjoiltiin pöytiin eikä ehkä ollut niin perinteinen kuin muu jouluohjelma. Herkullista ruoka taas oli: saatiin mm. toisen kerran matkamme aikana maistaa meksikolaista suklaakastiketta, molea, nyt lihan kanssa. 

Tällaisissa puitteissa vietettiin joulua 2018.

Mitä luulen muistavani tästä meksikolaisesta joulusta myöhemmin? Muistan varmasti automatkat, kun istuimme tonttulakit päässä ja hoilasimme (tai hyräilimme tai ainakin löimme tahtia) tuttuja ja tuntemattomiakin lauluja. Muistan hetken haciendan pihassa, kun ennen ohjelman alkua annoimme Tyttärelle Suomesta tuomamme joululahjan. Muistan hevosten hirnahtelun, muistan Marian ja Josefin aasin, muistan jouluseimet ja joulutähdet. Muistan lämpimän ja lempeän sään ja levollisen yhdessäolon.