Terveys on aina ykkönen

Onpa mukavaa tuntea olonsa taas jotakuinkin hyväksi ja mielensä niin tasapainoiseksi, kuin se tällaisena epävarmuuden aikana on mahdollista. Muutama viime päivä on mennyt potiessa outoja (osin tuttuja, mutta aina jotenkin erilaisiakin) oireita. En ole jaksanut tehdä juuri mitään ja ajatukset ovat askaroineet vain omassa voinnissa.

Ihanista kevätpäivistä ja auringonpaisteesta on mukava nauttia vasta pestyllä terassilla, vaikkei jaksaisikaan lähteä lenkille. Kevät tulee sisällekin, kun avaa oven.

Ehkä meillä kaikilla on joku heikko kohta. Joku paikka kropassa, joka reagoi voimakkaimmin niin hyvään kuin pahaan, ja ennen kaikkea pahaan. Minulla se heikko paikka on ehdottomasti vatsa. Vatsa kertoo, milloin jännittää, pelottaa, ahdistaa, stressaa. Vatsan ärtyessä tulee oireita muuallekin, ja sitten ne sekoittuvat niin, etten enää tiedä, mistä on kysymys.

Tällä viikolla olen ollut soittamassa terveyspalvelujen neuvontaan ainakin kolme kertaa, mutta jättänyt sen sitten tekemättä, kun kuitenkin on ollut pieni toive siitä, että olo paranee itsekseen ja kun en koe osaavani selittää oireita oudolle ihmiselle niin, että ne ymmärretään oikein. Tällä hetkellä ei mitenkään houkuta ajatus lähteä käymään laboratoriokokeissa - sinnehän aina ensimmäiseksi määrätään - ja sitten istuskella odottamassa vierasta lääkäriä. Tiedän, ettei ole viisasta siirtää muiden vaivojen hoitoa koronaepidemian takia, mutta silti ajattelen nyt pärjääväni omillani.

Sunnuntai-iltana en kylläkään ollut näin optimistinen. Sain illalla yhtäkkiä kamalan kohtauksen, tai oikeastaan monta, jotka nostivat pulssin ja verenpaineen hetkessä pilviin. Vieläkään en ole uskaltanut kysyä Mieheltä, miten korkeita lukemat olivat, mutta kun leposyke oli yli 90 vielä pari tuntia "kohtauksen" jälkeen, niin se ehkä kertoo jotain. Tunsin oloni pahoinvoivaksi, makasin sohvalla ja vain keskityin ottamaan vastaan tulevan kohtauksen, joka helpotti hetkeksi ja alkoi kohta uudelleen. Yritin rauhoittaa itseäni hengittelemällä syvään ettei paniikki iskisi. Tätä kesti toista tuntia, sitten alkoi vapina ja tärinä. Jossain välissä sain otettua yhden Panadolin, ja se selvästi alkoi rauhoittaa oloa. Sitten vasta tiesin, että selviän, tämä menee ohi.

En tiedä selviääkö koskaan, mikä tällaiset oireet aiheutti. Itse epäilen eniten erittäin vahvaa inkivääriteetä, jota join hetkeä ennen kuin oireet alkoivat. En ollut maistanut kyseistä teetä aiemmin, mutta sunnuntai-iltana lenkin jälkeen se tuntui hyvältä ajatukselta. Ajattelin, että se lämmittäisi mukavasti kolean ulkoilman jälkeen. Se totisesti lämmitti! Tuntui, että kaikki sisälläni melkein räjähti tuleen. Ja sitten tuli pahoinvointi.

Luin, sitten kun jaksoin, että inkivääritee rauhoittaa, alentaa verenpainetta ja parantaa aineenvaihduntaa. Minulla näistä toteutui vain viimeksi mainittu. Sen kamalan toistatuntisen aikana oli pakko juosta vessaan kolme kertaa. Sitten olin ihan tyhjä.

Valmistauduin tulevaan teehetkeen hyvin: etsin kaapista kauneimman teekuppini ja ajattelin jopa laittaa kuvan Instagramiin. En ehtinyt. Jotenkin surkuhupaisaa.

Vatsani on siis herkkä, ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS) on diagnosoitu jo vuosia sitten.  Olen huomannut, että vatsa huomauttelee ainakin tuoreista sämpylöistä, pullasta, kaalista ja pavuista ja ennen kaikkea grilliruuasta. Välillä  oireet ovat pieniä ja siedettäviä (joskus on vain saatava pullaa!), joskus menee viikko-kaksi tyynnytellessä vatsaa väärän ruokavalion takia. Näin pahoiksi oireet eivät ole kuitenkaan ennen menneet (paitsi joulukuussa Dubaissa, kun olin syönyt intialaista grillattua kanaa, ja oksensin koko yön). Inkivääriteetä en olisi osannut epäillä missään nimessä.

Nyt vatsa on siis jo niin paljon rauhoittunut, että ruokakin alkaa maistua, tosin pienempinä annoksina kuin normaalisti (mikä ei varmaan niin huono juttu ole). Eilen piti vielä vähän pakottaa itsensä syömään, kun olo alkoi tuntua huteralta.

Saattaa olla, että syyllistän nyt inkivääriteen aivan suotta. Ehkäpä oli kysymys siitä, että korona-ahdistus oli ehtinyt vaikuttaa kokonaisvaltaisesti terveyteen ja mieleen, mikä nousi näkyviin minun heikon kohtani välityksellä. Vahva tee ikään kuin puhdisti elimistön, tosin aika radikaalilla ja pelottavalla tavalla. Suolistohan on terveyden kannalta olennainen, kuten olemme saaneet viime vuosina lukea.

Korona-aikana itsetarkkailu on korostunut. Pienikin oire, jonka muuten arkitohinassa sivuuttaisi mitättömänä, saa nyt kohtuttomasti huomiota. Ja viime kädessä pohtii, voiko tämä olla koronaa. Onko se kuitenkin luikertanut minuun kaikista turvatoimista huolimatta? Maaliskuussa pohdin tätä kysymystä lähes lakkaamatta, kun sairastin flunssaa. (Joka ei kai ollut koronaa?)

Aina kun terveys jotenkin heilahtaa, tajuaa, millainen tärkeysjärjestys asioilla on. Terveys tulee aina ensin. Siksi pitää nyt jaksaa noudattaa ohjeita.