"Sitten kun tämä koronajuttu on ohi"

Soitettiin FaceTime-puhelu lapsenlapsille. Ideana oli, että vanhempi pojista lukisi meille ääneen vastikään postin kautta lähettämäämme Edison-kirjaa. Haluttiin näin antaa ekaluokkalaiselle mahdollisuus näyttää, miten hänen lukutaitonsa on kehittynyt. Ja toki myös näyttää, että täällä ollaan, mummolassa, ja nyt juuri vain poikia varten.

Näin pojat hassuttelivat puhelimessa ennen korona-aikaa.

Kirjoja lähettämällä haluttiin tukea molempien poikien lukuharrastusta, joka kirjaston ovien sulkeuduttua on varmaankin ollut kotikirjaston varassa. Itsellekin siitä oli paljon iloa: sai käydä läpi mahdollisia pojille sopivia kirjoja ja kuvitella sen ilon ja jännityksen, joka pakettien avaamishetkellä vallitsi. Itse lähetyksessä oli muutama ongelma, joista en nyt halua enää marmattaa, tämän postauksen henki on vain ja ainoastaan positiivinen.

Mutta takaisin siihen puheluun. Se oli meidän päivän kohokohta. Sitä odotettiin aamusta asti, muut tekemiset aikataulutettiin sen mukaan, ja siihen palataan nyt ainakin ajatuksissa toistuvasti. Itse puhelu kesti parikymmentä minuuttia, se keskeytettiin poikien toimesta muutaman kerran, ja enimmäkseen me nähtiin poikien kasvojen sijaan olohuoneen kattoa ja lähikuvaa sohvasta.

Kukas se siinä?

Lukemista kesti ehkä minuutin-kaksi, suurin osa ajasta kului veljesten vehtaamiseen ja hassujen ilmeiden esittelyyn. Tunnelma oli jotenkin käsin kosketeltava: tällaista se on aina silloinkin, kun tavataan eron jälkeen. Iloisia ilmeitä, kiehnäämistä, pomppimista, ja lopuksi rauhoitutaan jonkun asian ääreen.

Kirja oli kuulemma jo luettu, ja aluksi ekaluokkalainen olisi halunnut vain kertoa siitä. Suostui hän kuitenkin lukemaan pari ensimmäistä sivua, hyvin sujuvasti, ja niin mekin papan kanssa ymmärrettiin, miten kirja alkaa ja kenestä se kertoo. Muutama kuva esiteltiin myös. Erityisesti kuvien esittelystä innostui veljeksistä nuorempi. Hän käänteli kirjan sivuja ja etsi mummon pyynnöstä kirjan parasta kuvaa. Päästiin sopimukseen siitä, että jatketaan kirjan lukemista toiste ja että mummo ja pappakin saavat sen lukea.

Liikuttavin hetki koettiin, kun nuorempi pojista totesi, että se mummon ja papan lukeminen tapahtuu "sitten kun tämä koronajuttu on ohi". Neljävuotias on ennenkin osoittanut suunnatonta oivalluskykyä ja tilannetajua. Kyllä, sitten luetaan varmasti. Otetaan syliin ja halataan pitkään.