Vappuiloa - kaikesta huolimatta!

Tänä erikoisena keväänä 2020 kevään juhliin valmistautuminen kysyy mielikuvitusta ja ennen kaikkea asennetta. Huomenna voi kokeilla, syntyykö kenties uusia perinteitä. Kuorolaulua, ihmispaljoutta, vappulounasta ravintolassa tai muuta perinteistä vappuohjelmaa ei nyt ole tarjolla.

Sima on ollut tekeytymässä terassilla sunnuntaista asti. Viime vuosina ei ole tullut simaa tehtyä, ja nyt jännittääkin, tuliko hiivaa liikaa ja sokeria sopivasti. Vappuaattona paistetaan munkkeja. Niiden tekemistä on harrastettu usein, ne eivät yleensä epäonnistu. Kori on hyvin palvellut torikori, jonka sain lahjaksi yli kymmenen vuotta sitten. Sen on kuulemma tehnyt nyt 96-vuotias entinen äidinkielenopettaja Alice (jotkut osaavat vaikka mitä!). 

Simaa ja munkkeja meillä onneksi on, itse tehtyinä, ja terassilla nautittuina kelistä riippumatta. Valkolakit luultavasti kaivetaan kaapista myös, vaikka vain kotona ollaankin. Eniten jään varmaankin kaipaamaan Hämeenpuiston tunnelmallista kuoroesitystä.

Kun muuta ohjelmaa on tiedossa hyvin vähän - ehkä muutama etäkahvittelu - on aikaa muistella menneitä vappuja.

Kolme vuotta sitten (2017) kirjoitin blogissa näin:

Aurinko on ollut tänä keväänä harvinainen näky, lämmöstä puhumattakaan. Yleensä huhtikuussa on ainakin pari lämmintä päivää, ikään kuin esimakua tulevasta kesästä. Sitten on ollut helppo jaksaa ne koleammatkin päivät. Tänä vuonna sää kääntää ajatukset aina taaksepäin, talvea kohti.

Eli kyllä säällä on Suomessa väliä. Positiivisuutta on aika vaikea pitää yllä, kun kevät ei näytä etenevän yhtään. Ankea sää tuntuu imevän kaiken aktiivisuuden ja vaikuttavan mielialaan. 

Tänään Tampereella olisi ollut tarjolla monenlaista ulkoilmatapahtumaa: Särkänniemi avautui, Tapparaa juhlittiin Keskustorilla ja parhaillaan jyskää Veikkauksen ilotulitus Ratinassa. Toisenlaisessa säässä mekin voisimme olla paikalla sen sijaan, että nyhjötämme kotona ja katselemme ikkunasta valkoista maisemaa.

Arvaatte oikein, tuskin tulen enää ikinä valittamaan vappusäätä. Tämä kevät on opettanut paljon.

Tällaiseen valkeaan maisemaan heräsin tänään, vapun aatonaattona 2020. Olihan se kaunista, mutta... Aamupäivän aikana lumi suli pois. Päivällä saatiin vielä muutama lumikuuro. Olikohan ne talven viimeisiä rippeitä?

Eipä ollut vappusäässä kehumista kaksi vuotta sittenkään, eikä silloinkaan kuultu kuoroja Hämeenpuistossa. Mutta vapputunnelmaan kuitenkin päästiin:

Vappu on suomalaisista juhlista helpoin, kevein ja iloisin. Vapputarjoilut syntyvät aika vaivattomasti, koristelut hoituvat parilla puhalluksella ja kaikenlainen hassuttelu on kerrankin sallittua. Teekkarityylinen juhlinta ei meillä ole koskaan oikein ottanut syntyäkseen, vaikka tupsulakki kotoa löytyykin, mutta vappua on aina juhlittu mielellään.

Kolea sää ei vappupäivänä juurikaan harmittanut, kun aattoa oli saatu viettää ulkosalla melkein auringonpaisteessa. Sen verran ohjelmaan tuli kuitenkin muutosta, ettei lähdetty kuuntelemaan kuorolaulua Hämeenpuistoon vesisateessa. Onneksi Teekkarikuoro poikkesi Plevnassa ilahduttamassa ja tuomassa sisälle perinteistä vapputunnelmaa.  


Se kaikin puolin paras vappu taisi olla vuonna 2016. Silloin kaikki oli kerrassaan täydellistä:

Voiko vappuaamu ja kevät alkaa paremmin. Aurinko paistaa, naiskuoro Miskantti herättää henkiin Juicen sanat, Tikanmäen sävelet ja kuulijoiden muistot. Minna hyräilee hiljaa taustalla.

Ensimmäinen lämmin päivä hullaannutti koko Tampereen iloiseen juhlaan. 

Terassit, ravintolat ja puistot täyttyivät, laulu soi ja teekkareiden äänekäs kulkue ja omalaatuiset keksinnöt pysäyttivät katsojat kadun varteen. 

Kaikki olivat liikkeellä, sulassa sovussa eri aatteiden kannattajat ja me pelkästään keväästä ja auringosta nautiskelijat. 


Juicen laulun sanat sopivat kaikkiin keväisiin, tähänkin. Nyt niitä lauletaan vähän kokeneempina, vähän viisaampina:

Aamuyössä aistein avoimin

elämääni silmiin katselin

Vanhan eilisen, uuden tulevaisuuden

sen kaiken näin ja paljon oivalsin

Aamuyössä aistein riisutuin

huomispäivään uupumatta uin

Katsoin aurinkoon, elämässä kiinni oon

sen tajusin ja riemuun hullaannuin

Aamuyössä aistein auennein

eilispäivät kaikki talteen vein

Ne kätkin sydämeen

ja jos niillä jotain teen

ne kertoo, niin ne kertoo rakkautein

- Juice Leskinen -