Kesän ensimmäinen sadepäivä

Harvoin on harmaa taivas aamulla ilahduttanut niin paljon kuin tänään. Sadepäivä, ihanaa, saattoi aika moni huokaista. Ihminenkin alkoi jo luonnon lailla kuivua jatkuvaan porotukseen.

Vettä! Vihdoinkin vettä! 

Mökillä sadepäivä tietää enimmäkseen sisällä oloa. Eihan mikään toki estä ulkoiluakaan: saappaat vain jalkaan, sadetakki niskaan ja metsään. Mutta toisaalta on ihan kivakin olla välillä sisällä, aika paljon tänä kesänä on saanut ulkona olostakin nauttia. Eilinen päiväkin meni enimmäkseen ulkoillessa, kun kierrettiin Eerikkalassa 18 väylää yhdessä naapurin kanssa. Oli hienoa lopettaa kierros kahteen hallittuun pariin! Hyvästä tuloksesta tuli niin hyvä olo, että olisin jaksanut pelata toisenkin kierroksen.

Aamulla kroppa kyllä muistutti, että oli tullut urheiltua. Piti siis urheilla lisää! Sateen takia oli mukavinta suunnata kuntosalille. Loppuvenyttelyjen jälkeen olo oli huomattavasti taipuisampi.

Lounaalla Vehnänjyvässä istuttiin aika pitkään lukemassa paikallisia uutisia, Mies keskittyi  Keskisuomalaiseen, minä Viitasaaren Seutuun, jossa paikallinen valtakunnan julkkis oli saanut palstatilaa valitukselleen silmätikuksi joutumisesta. Sitä saa, mitä tilaa, olisin voinut todeta, mutta onneksi emme ole puheväleissä, eikä häntä kyllä ole tainnut viime päivinä paikkakunnalla näkyäkään.

Kauppa-asiatkin voi sateella hoitaa viimeisen päälle kiireettömästi, tehdä vaikkapa hammastikkujen etsimisestä niin iso numero, että pitää käydä kaikissa kolmessa kaupassa ja todeta, että ei löydy juuri niitä, joita olisin kaivannut.

Juhannusruusun avautuneet kukat nuokkuvat sateessa, mutta tuoksu on huumaava. Etelässä juhannusruusu ehti jo kukkia, täällä se on ajallaan.

Kurjenmiekat heräsivät kukkimaan sateessa.

Perinteistä sadepäivän huvitusta ovat tietysti kirjat. Lainasin viime viikolla ison pinon kesälukemista paikkakunnan kirjastosta. Paksuin ja painavin, peräti 724 sivua, on päivälukemista, kevyemmät iltalukemista. Tänään pääsin vasta sivulle 177, kun piti välillä torkahtaakin.

Sadepäivän ilta. Terassilasien läpi maisema näyttää salaperäiseltä.

Viikon sateisin päivä

Eilenkin satoi, ja toissapäivänä. Sateenvarjolle oli käyttöä molempina päivinä jopa vähäiselle matkalle mökin portailta autolle. Onneksi kuntosali on lähellä, muuten liikkumattomuus olisi voinut kangistaa kokonaan. Vasta illansuussa pääsin (!) eilen pihatöihin eli leikkelemään kuihtuneet kukat vuorenkilvistä kompostiin. Kymmenen jälkeen illalla taivas oli kuitenkin pilvetön ja aurinko tuntui jopa lämmittävän hopeisena hohtavaa vedenpintaa ihailevaa laiturilla seisojaa. Oli vaikea kuvitella, että enää ikinä sataisi.

Sateenvarjot valmiina palvelukseen

Tänään heräsin lopullisesti (aamuöisiä pikaheräilyjä ei lasketa)vasta puoli kymmenen aikaan, mikä on aika tavatonta. Hiljaista, hämärää; huopakatto ei pidä ääntä, kun sade valuu tasaisen hillittynä. Television meteorologi kertoi, että luvassa on viikon sateisin päivä. Eikö se ollut jo eilen? Näillä seuduin tuli vettä kuukauden annos!

Eilen sademittari tulvi yli, tässä on parin tämän päivän aamutunnin saldo.

Tiedossa on siis taas sisällä istuskelua. Kaksi kirjaa olen jo näiden sadepäivien aikana lukenut ja kirjaston kesätauon ajalle varattu kirjapino hupenee uhkaavasti. Onneksi on televisio ja siellä kaikenlaista hömppäohjelmaa. Eilisen Emmerdalenkin voisi katsoa uusintana.

Voisihan sisällä tietysti tehdä vaikka mitä, esimerkiksi siivota. Mutta taitaa jäädä ajatuksen asteelle. Mikähän siinä on, kun sadepäivänä ei oikein tunnu olevan energiaa eikä kiinnostusta mihinkään? Heti kun aurinko vähän pilkistää, jaksaa taas juosta ja touhuta.

Tehtiin kuitenkin asiaa kauppoihin. Huomattiin, että kadut oli päällystetty ja uusi kahvila avattu. Jotkut ovat olleet ahkerina sateesta ja kylmyydestä huolimatta!

Lomakausi on selvästi menossa, kun kauppoihin ja ennen kaikkea kahviloihin - käytiin kahdessa - oli löytänyt tiensä tosi moni muukin. Uusi kahvila ei saanut meitä vielä innostumaan: sisustus oli kolkohko ja vitriinit tyhjän oloiset, mutta seurataan tilannetta ja annetaan sille vielä mahdollisuus, vastahan se on ollut auki pari päivää.

Säällekin voisi antaa mahdollisuuden ja lähteä ulkoilemaan, koska "säähän on vain pukeutumiskysymys", kuten mm. eräs norjalaisnainen kerran Firenzen helteessä totesi, mutta sateessa vaanivat hyttysarmeijat ja pilvissä asuva ukkosen uhka pakottavat tarkkailemaan säätilan muutoksia sisältä käsin.

Porraskivet kiiltävät kauniisti sateella.