 |
| Vettä! Vihdoinkin vettä! |
Mökillä sadepäivä tietää enimmäkseen sisällä oloa. Eihan mikään toki estä ulkoiluakaan: saappaat vain jalkaan, sadetakki niskaan ja metsään. Mutta toisaalta on ihan kivakin olla välillä sisällä, aika paljon tänä kesänä on saanut ulkona olostakin nauttia. Eilinen päiväkin meni enimmäkseen ulkoillessa, kun kierrettiin Eerikkalassa 18 väylää yhdessä naapurin kanssa. Oli hienoa lopettaa kierros kahteen hallittuun pariin! Hyvästä tuloksesta tuli niin hyvä olo, että olisin jaksanut pelata toisenkin kierroksen.
Aamulla kroppa kyllä muistutti, että oli tullut urheiltua. Piti siis urheilla lisää! Sateen takia oli mukavinta suunnata kuntosalille. Loppuvenyttelyjen jälkeen olo oli huomattavasti taipuisampi.
Lounaalla Vehnänjyvässä istuttiin aika pitkään lukemassa paikallisia uutisia, Mies keskittyi Keskisuomalaiseen, minä Viitasaaren Seutuun, jossa paikallinen valtakunnan julkkis oli saanut palstatilaa valitukselleen silmätikuksi joutumisesta. Sitä saa, mitä tilaa, olisin voinut todeta, mutta onneksi emme ole puheväleissä, eikä häntä kyllä ole tainnut viime päivinä paikkakunnalla näkyäkään.
Kauppa-asiatkin voi sateella hoitaa viimeisen päälle kiireettömästi, tehdä vaikkapa hammastikkujen etsimisestä niin iso numero, että pitää käydä kaikissa kolmessa kaupassa ja todeta, että ei löydy juuri niitä, joita olisin kaivannut.
 |
| Juhannusruusun avautuneet kukat nuokkuvat sateessa, mutta tuoksu on huumaava. Etelässä juhannusruusu ehti jo kukkia, täällä se on ajallaan. |
 |
| Kurjenmiekat heräsivät kukkimaan sateessa. |
Perinteistä sadepäivän huvitusta ovat tietysti kirjat. Lainasin viime viikolla ison pinon kesälukemista paikkakunnan kirjastosta. Paksuin ja painavin, peräti 724 sivua, on päivälukemista, kevyemmät iltalukemista. Tänään pääsin vasta sivulle 177, kun piti välillä torkahtaakin.
 | |
| Sadepäivän ilta. Terassilasien läpi maisema näyttää salaperäiseltä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti