Jos en olisi minä

Kuka olisin, jos en olisi minä?

Kerran pohdittiin tuota kysymystä Woody Allenin elokuvan Midnight in Paris katsomisen jälkeen ravintolan pöydässä. Silloin sai vapaasti käyttää aikakonetta ja siirtyä toiseen aikaan, kuten elokuvassakin tehdään, ja muistaakseni silloin olisin halunnut elää sitä kiihkeää vaihetta Suomen historiassa, jota taiteen kultakaudeksi kutsutaan.

Tuskin uskalsin haaveilla olevani joku Minna Canth, minulle olisi riittänyt olla joku historian kirjoituksissa nimettömäksi jäänyt naishenkilö, joka olisi ollut aikanaan sen verran etuoikeutettu, että olisi saanut opillista sivistystä ja ymmärtänyt olla mukana vaatimassa oikeuksia Suomelle ja suomelle. Olisi ollut mahtavaa elää aikana, joka oli pelkkiä (!) salaisia maanalaisia kokoontumisia, taiteilijoiden ja ylioppilaiden uskallettuja kannanottoja, rohkeutta uhmata valtaapitäviä, elämistä yhteisen asian puolesta, uusia aatteita ja kokeiluja.

Eilen olisin halunnut olla Matti Kuusela. Mutta koska Matti Kuusela on mies, se ei ole kannatettava ajatus, koska kuitenkin minulle tärkeämpää kuin voida olla Matti Kuusela, on olla nainen.

Matti Kuuselaksi halusin silti kovasti sen noin kymmenminuuttisen ajan, kun luin hänen kuvaustaan surrealistisesta taiteellisesta tapahtumasta Tampereen Kalevassa (Hurja performanssi hurmaa Kalevassa), joka löytyy Aamulehden liitteestä. Aikaisemminkin sama halu on yllättänyt, mutta vaikkapa Ouagadougoussa tai muissa eksoottisissa paikoissa en olisi Matti Kuuselana selvinnyt, sen tiedän varmasti, mutta Kalevassa kyllä. Miksi en ollut siellä? Tai pikemminkin: miksi en näe asioita kuten Matti Kuusela ja ennen kaikkea: miksi en osaa ilmaista itseäni niin kuin Matti Kuusela?

Tämä pohdinta jää nyt kesken. En siis vielä tiedä, kuka olisin, jos en olisi minä, kun en halua olla mies Matti Kuuselakaan. Naisena en kyllä olisi letkauttanut niin ikävästi naisista: "Mutta ei puhettakaan teatterisalit tavallisesti täyttävistä, tyhjyyttään kiihkeästi pois höpöttävistä naisporukoista." Tuo ei ole minun kovasti arvostamani toimittajan normaalia tyyliä.