Anna saa tädiltään kuulla olevansa oikeasti juutalainen Ida, ja matkustaa tätinsä kanssa selvittämään vanhempiensa kohtaloa. Matkalla selviää asioita tädinkin menneisyydestä. Idan luostarikasvatuksen koulima käytös ja tädin elämäntavat poikkeavat täysin toisistaan. Idan nunnanasu herättää luottamusta, pyydettäessä hän vaikka siunaa lapset; täti vaatii ja pakottaa, tiirikoi tarvittaessa ovetkin.
Puolalaisessa mustavalkoisessa elokuvassa on kaikki suuren elokuvan ainekset. Se herättää tunteita, pistää ajattelemaan ja muistuttaa ongelmista. Nuoren ja vanhemmankin naisen elämänvalinnat, juutalaisten kohtalo ja ihmisten selviytymistaistelu ovat elokuvan isoja teemoja. Asioita ei alleviivata, ne vain tapahtuvat.
Kamera näyttää ihmiset kuvan alareunassa, kaupunki tai metsä kohoaa taustalle. Mustavalkoisissa kuvissa ankea maaseutukin näyttää ruman kauniilta. Kaiken taustalla soi upea musiikki klassisesta jazziin, Bachista Coltraneen.
"Lähdetkö mukaan Gdanskiin?" Idalle ehdotetaan elokuvan loppupuolella. "Entä sitten?" hän kysyy. "Kävellään rannalla, mennään naimisiin, perustetaan perhe, ostetaan talo, tavallista elämää." "Entä sitten?" hän vastaa.
Tämän elokuvan voisi varmasti katsoa useammin kuin kerran. Vaikka kerronta on näennäisen hidasta, pinnan alla on asioita, jotka eivät ehkä ensi kerralla avaudu. Ja elokuvan kuvat ovat niin kiehtovia, että niitä voisi katsella vaikka valokuvanäyttelyssä.
*****
Pawel Pawlikowskin elokuva Ida
ensi-illassa Tampereella perjantaina 13.2.2015
 |
| Tämä pienoispatsas on hankittu joskus 90-luvun alussa tanskalaiselta kirpputorilta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti