Poskisuudelmia

Vaihdoin tänään poskisuudelmia kolmen huivipäisen naisen kanssa. Se on meillä tapana aina kun näin keskiviikkoisin tavataan. Otamme toisiamme ystävällisesti olkapäistä kiinni ja muiskautamme suukot oikealle ja vasemmalle. Hengitämme hetken toistemme tuoksua, tunnemme posken ihon ja kehon lämmön. Sitten vielä katsomme toisiamme ja hymyilemme yhteistä hymyä.

Teenkö väärin, kun olen lähtenyt mukaan tähän ei-suomalaiseen tervehtimisrituaaliin? Se kävi tänään mielessä, kun toinen opettaja halusikin opettaa samoille naisille, että Suomessa sanotaan "käsipäivää". Niin sanotaan, ehkä lääkärissä ja muissa virallisemmissa yhteyksissä, tai vaikkapa juhlissa  tuttavien kanssa tai kun vasta tutustutaan. Mutta ystävien kesken ei, kai.

Meidän suomalaisten tervehtimiskulttuuri on viime vuosina ainakin oman kokemukseni mukaan muuttunut. Jäykistä kättelijöistä on tullut halailijoita. Ystäviä, sukulaisia, yhtä lailla miehiä ja naisia halataan tavatessa ja erotessa.

Alkuun se oli outoa, joskus vähän vastenmielistäkin, kun ei tiennyt, minkälaiseen syleilyyn joutuu tai pääsee. Nyt se tuntuu mukavalta ja olen itsekin usein aloitteentekijänä. Halaamisen terveysvaikutuksista on viime aikoina puhuttu paljon; kuulemma halaaminen kahdeksan kertaa päivässä alentaa verenpainetta ja pitää flunssankin loitolla. Niistä en tiedä, mutta jotenkin halaaminen tuntuu tuovan ihmiset lähemmäksi.

Ulkomailla kulkiessa tai muuten vierasmaalaisia tavatessa poskisuudelmat ovat tulleet tutuiksi. Niidenkin suhteen oli jonkinlainen kynnys ylitettävä, ennen kuin ne rupesivat tuntumaan miellyttäviltä tai edes sujumaan. Muistan monta onnetonta yritystä, kun en tiennyt, kummalle puolelle suikataan ensin ja miten pää pidetään. Niistä tervehtimisistä tuli pitkäksi aikaa nolo olo.

Mutta nyt siis alan oppia. Ja opettelen mielelläni. Ehkäpä seuraavan kerran tavatessani sukuun tulleita ulkomaalaisia osaan jo olla luonteva.

Pääasia tietysti on, että edes jotenkin tervehditään. Naapureille voi ainakin yrittää sanoa pari ystävällistä sanaa aamulehteä hakiessa, juhlissa voi kiertää kättelemässä muut vieraat ja esittelemässä itsensä, lapset voi opettaa sanomaan "päivää" ja "näkemiin". Ja kaikki tämä silmiin katsoen ja hymyn kera. Näiltä keskiviikon Luetaan yhdessä -ryhmän maahanmuuttajanaisilta olen oppinut, miten tärkeää on näyttää ilonsa toisen nähdessään.

Auringonpaiste houkutteli terassille vaihtamaan kukkamullat ja toi mieleen kepeitä keväisiä ajatuksia.