"Jokainen kevät nostaa silmiini kyyneleet"

Tampereella ja varmaan koko Suomessa on nautittu ihan uskomattomasta maaliskuusta. Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta, ja Tampereella on tällä viikolla ollut yhtä lämmintä tai jopa lämpimämpää kuin Pariisissa, Amsterdamissa tai vaikka Sisiliassa.

Jo aamulla postilaatikolle kävellessä tuntuu kuin olisi jossain muualla. Lintujen konsertti on viritetty täysille, vielä vähän kalpea aurinko antaa lupauksen siitä, että kaikki on vielä edessä.

Pariisin ihana kevät on joskus saanut minut kyyneliin. Tuo muisto saa aina keväisin haikailemaan koleasta Suomesta Riemukaaren juurelle, katukahvilaan, Luxembourgin puistoon kukkivien hyasinttien keskelle. Sisilian Taorminassakin olen itkenyt lämpimän huhtikuun ensimmäisellä viikolla, kun pääsiäiskulkue eteni kirkosta kirkkoon, Kummisedän musiikki soi, torit oli koristeltu tulevaa juhlaa varten ja kaiken taustalla kohosi kiehtova Etna. Sinnekin, niihin tunnelmiin, olen pääsiäisen alla halunnut palata.

Mutta nyt. Nyt voi olla tyytyväisenä täällä. Ja liikuttua joutsenten äänestä golfkentän viereisellä järvellä tai vaikkapa vain kävellessään postilaatikolle.

Pian päästään mökille. Siellä odottaa uusia liikutuksen aiheita. Muuttolinnut palaavat ja lumen alta alkaa paljastua ihmeitä, joita emme ole ennen nähneetkään. Tämähän on ensimmäinen mökkikevät.

"Jokainen kevät nostaa silmiini kyyneleet / ilosta, koska tämä maa on niin kaunis", kirjoittaa Eeva-Liisa Manner. Tänä keväänä pysähdyn ja liikutun pienten ihmeiden äärellä kotimaassa.  

Sinivuokkojen aika on tulossa!