Päiväsaunassa

En ole koskaan ollut mikään himosaunoja. Tunnen ihmisiä, jotka saunovat joka ilta tuntikausia ja ottavat tietysti aina kunnon löylyt. Minulle riittää, kun kiuas on sen verran lämmin, että lauteilla tarkenee istua ja vesi heitettäessä höyrystyy mukavasti. Sellaisissa lempeissä löylyissä istun mielelläni silloin tällöin nautiskelemassa.

Ennen, siis 1980- ja 1990-luvuilla, meillä saunottiin yleensä kaksi kertaa viikossa. Tavallisesti saunapäiviä olivat keskiviikko ja lauantai. Tai oikeastaan pitäisi puhua illoista, sauna lämmitettiin aina illalla. Niin oli tehty minunkin kotonani silloin, kun olin nuori. Lapsuudessani saunottiin ehdottomasti vain kerran viikossa, lauantai-iltana viiden ja seitsemän välillä. Mutta elintason noustessa saunomiskertojen määrä lisääntyi.

Lapsuuden sauna lämmitettiin puilla, ja Aito-kiukaasta olisi riittänyt löylyjä vielä seuraavana aamunakin. Mutta siihen ei kyllä ollut tarvetta, ei kenellekään olisi tullut mieleen mennä saunaan sunnuntaiaamuna.

Mutta nykyisin tulee. Hotellien aamusaunoista en ole koskaan innostunut, mutta kotona voidaan tehdä niin, että aamiaisen jälkeen pannaan sauna lämpiämään ja lähdetään lenkille. Poikkeavina aikoina saunomiseen liittyy siis liikunta.



Joko on sopivan lämmintä?

Perinteisistä saunapäivistä luovuttiin oikeastaan jo silloin, kun alettiin harrastaa hikiliikuntaa. Kävin vuosia, tai oikeastaan lähes kaksi vuosikymmentä, maanantai-iltana naisten jumpassa, ja sen jälkeen oli ihana päästä saunaan. Sitten jumpan tilalle tuli zumba, ja siellä vasta hiki lensikin.  Talvisin hiihtolenkillä, kun pakkanen nipisteli varpaita ja poskipäitä, lämmitti ajatus odottamassa olevasta saunasta.

Tänä talvena ei ole pahemmin palellut eikä ole kyllä hiihdettykään kuin muutaman kerran. Sen sijaan on lenkkeilty, kaupungissa lähinnä kierretty puistoa ja järveä. Järvikierros on pidempi, Miniän mittauksen mukaan (jonka Sports Tracker oikeaksi osoittaa) 6,7 kilometriä ja se tehdään kerran viikossa, muulloin kävellään viitisen kilometriä. Lyhyiden lenkkien jälkeen ei tarvita saunaa, mutta pitkän kyllä.

Tänään oli järvilenkin vuoro ja koska oli sunnuntai, aamiainen venyi lähemmäs puolta päivää. Sitten sauna päälle ja ulos. Suttuisena sumuisena sunnuntaina, joka ei tuntunut heräävän ollenkaan, kuljettiin hiljaisuuden vallitessa reipasta vauhtia ja ajateltiin omiamme. Joskus käydään vilkastakin keskustelua, nyt ei kirkastunut yhtään ajatusta ääneen lausuttavaksi. Tunnelma ei silti ollut mitenkään ikävä tai ahdistava, ihan leppoisassa hengessä taivallettiin.

Kotona sauna oli sopivasti lämmennyt Miehen tarpeisiin, minulle siis liian kuuma, ja odotellessani sen jäähtymistä ehdin soittaa naistenpäivän puhelun vanhalle ystävälle.

Eläkeläisen elämän ylellisyyksiin kuuluu ehdottomasti istua kahden aikaan iltapäivällä saunan lauteilla, venytellä laiskasti kuntosalilla kipeytyneitä lihaksia, käydä mielessään läpi ystävän kuulumisia, katsella harmaata taivasta ja tuulessa huojuvia puiden latvoja, kuunnella veden ja kiukaan ääniä, olla vain olemassa.

Mökillä voi saunan jälkeen nostaa jalat pöydälle ja ihailla mökkinaapurin lahjatossuja.