Entropia kasvaa kesällä(kin)

Sorruin valittamaan Miehelle jatkuvan siivouksen taakkaa, joka iskee erityisesti, kun vaihdetaan kodista toiseen. Näin kesällä siivouksen piiriin täytyy laskea myös pihatyöt. Sain vastaukseksi entropian lainalaisuuden. Ja sen sijaan että olisin ryhtynyt siivoamaan, päädyin ottamaan selvää, mitä Mies viisastelullaan tarkoittaa.

"Entropia on fysikaalinen suure, joka ilmaisee epäjärjestyksen määrän systeemissä", aloittaa  Wikipedia määrittelyn. Termodynamiikan ja informaatioteorian ohitin suosiolla, mutta haa, "Entropia arkielämässä" taitaa käsitellä juuri tätä siivousongelmaa. Asiat pyrkivät kohti suurempaa epäjärjestystä, ja jos ei koko ajan puuhastele järjestyksen ylläpitämiseksi, epäjärjestys kasvaa.

Tämä on siis luonnonlaki. Olen tuomittu siivoamaan ikuisesti (mikä ei toki tullut yllätyksenä!).

Kesällä siivottavaa riittää niin sisällä kuin ulkonakin. Talvella pihan peittävä lumi ja armollinen pimeys helpottavat urakkaa.

Tuskin unikotkaan näyttäisivät näin upeilta, jos ei huolehdittaisi siitä, että ne eivät huku rikkaruohojen sekaan.

Siirtymäpäivä tarkoittaa mökin sisätilojen ja pihapiirin jättämistä sellaiseen kuntoon, että on taas kiva palata. Sisällä se onnistuu suhteellisen helposti: vähän imurointia ja tavaroiden asettelua. Mutta ulkona täytyy tiedostaa se, että palatessa on vastassa nurmikko, joka kaipaa leikkaamista, kukkapenkit, joissa rikkaruohot rehottavat, laituri, joka on ollut lintujen levähdyspaikkana. Ne on siivottava lähtiessä ja uudestaan heti takaisin tultua. Jos niitä ei laita kuntoon, ei mökkeily ole yhtä nautinnollista.

Kotiin palatttua voi hetken ihastella kaupunkiasunnon siisteyttä ja helppoutta. Mutta vain hetken. Viimeistään aamulla silmät alkavat näyttää muutakin. Niin tälläkin kertaa.

Aamulla golfkierroksen jälkeen alkoi tulla epämiellyttävä olo. Täälläkin nurmikko rehottaa: piha on yhtä apilapeltoa. Terassilla ja parvekkeella ei onneksi enää ole siitepölyä, jota alkukesäsästä sai olla pesemässä jatkuvasti, ettei se olisi kulkeutunut sisälle heti, kun ovet avataan. Mutta kyllä sielläkin on parin viikon asumattomuuden jälkeen jotenkin suttuinen ilme.

Ja ikkunat on vieläkin pesemättä, matoista puhumattakaan!

Onneksi Hella Wuolijoen sanoista voi saada ainakin hetkellisen helpotuksen:

Ei maailma suremisesta parane. Eikä pölyn pyyhkimisestä.

P.S. Ei tainnut Hella ajatella entropiaa. Ja luultavasti Hellalla oli apulaisia huolehtimassa pölyjen pyyhkimisestä. Meillä onneksi Mies on sisäistänyt jatkuvan siivoamisen välttämättömyyden ja vesisateesta huolimatta on parhaillaan apilapellon kimpussa.