Turistina Tampereella

Kerran kesässä (ainakin) pitää viettää päivä rennosti haahuillen kotikaupungissa. Kun helteet vain antavat odottaa (kuka enää odottaa?) itseään, voi nauttia kaupungin tarjonnasta ja samalla ohimennen keveästi sivistää itseään. Museokortti, jota olen tainnut ennenkin mainostaa, tarjoaa tähän oivan mahdollisuuden.

Tässä vaiheessa voin jo paljastaa, että otsikko on valhetta. Tai ainakin muunneltua totuutta, tai vain osa totuudesta. Päivä nimittäin alkoi ihan sovitulla tapaamisella ystävän kanssa tutussa kahvilassa (cappucino turistina oloa pönkittämään), jatkui lounaalla toisen ystävän kanssa, ja vasta sitten oli museoiden aika. Sattumoisin tapasin kaupungilla muitakin tuttuja, joten ei ihan ollut turistiolo.

Lounaskeskustelu käsitteli elämän ja kuoleman peruskysymyksiä ja oli niin intensiivistä, että kesti jonkin aikaa, ennen kuin aivot alkoivat vastaanottaa yhtikäs mitään ja päästää läpi Kiina-tietoutta.

Mutta onneksi on se Museokortti ja voi tehdä uuden reissun, jos myöhemmin siltä tuntuu.

Tänään Museokortti vei kahteen kohteeseen Vapriikissa: Kielletty kaupunki ja Bircala 1017 -näyttelyihin. Kaksi erilaista maata, kulttuuria ja näkökulmaa. Kiina kiehtoo vieraudellaan ja salaperäisyydellään, Suomi tuttuudellaan. Toisessa näyttelyssä tutustutaan hallitsijoiden salaisuuksiin, toisessa ollaan tavallisen kansan keskellä.

Näin astutaan salaperäiseen, hämyiseen Kiellettyyn kaupunkiin.

Vuonna 1420 valmistuneen keisarille rakennetun Kielletyn kaupungin valtavia mittasuhteita ymmärtää paremmin katsottuaan filmin.

Bircala-näyttely näytti kiehtovan lapsia ja nuoriakin.

Bircala-näyttelyn kartalta löytyy paljon tuttuja paikkoja.

Bircala-näyttelyssä oli monta hauskaa (ainakin minulle!) yksityiskohtaa, joita en tässä paljasta, vaan jätän löytämisen ilon itse kullekin. 

Kiinan hallitsijoiden elämä rituaaleineen ja ylellisyyksineen tuntui olevan valovuosien päässä. Mutta tarkemmin ajateltuna: huominen valtiovieras (ja monet muut hänen kaltaisensa johtajat) saattavat elää yllättävän samankaltaista elämää satoja vuosia sitten vaikuttaneiden keisareiden kanssa. Hekin hallitsivat pelolla, ottivat matkoille mukaan rituaaliesineensä, olivat tarkkoja julkisuuskuvastaan jne. 1700-luvulla hallinnut keisari Yongzheng maalautti itsestään muotokuvia, joissa hänet kuvattiin erilaisten mielikuvituksellisten harrastusten parissa, vaikkapa kalastajana tai eurooppalaisena aatelismiehenä. Kuka tulee etsimättä mieleen?

Kielletyssä kaupungissa oli näin kiehtovia paikkoja. Kaupunki rakennettiin miljoonan työläisen voimin filosofi Kungfutsen oppien mukaisesti, mutta palvelemaan vain keisareiden, "taivaan poikien" tarpeita.. Suuren onnen portista ei päässyt  kulkemaan kuka tahansa!

Meidän tavallisten kuolevaisten pitää rakentaa itse omat palatsimme ja onnen porttimme. Minulla on jo Rauhanranta eli Maallisen rauhan palatsi.

Olisko tässä Suuren onnen portti?

P.S. Naisista ja eunukeista en sanonut mitään. Enkä monesta muustakaan huomionarvoisesta asiasta. Ehkä sitten, kun menen museoon uudelleen ...