Kesän täyttymys

Olisin halunnut aloittaa tämän tekstin Lorcan runolla. Sellaista ei vain tähän hätään löytynyt kotoa eikä tietenkään netistäkään. En oikeasti edes tiedä, onko Lorcalla edes olemassa juuri sitä tekstiä, joka on täydellinen kuvaus tummasta, kostean kuumasta, tunnelmallisesta elokuun yöstä, jossa tutut sävelet soivat, tanssi keinuttaa, vuodet kulkevat taaksepäin.

Jotain espanjalaista tai ainakin eteläeurooppalaista, jotain jonka kuvaamiseen Lorcalla olisi voinut olla parhaat sanat, kuitenkin oli niissä ystävien järjestämissä 70-luvun bileissä, joihin viime lauantaina päästiin mukaan. Juhlaväkeä oli vauvasta vaariin, koko suku ja paljon ystäviä vuosien varrelta.

Kutsu tuli hyvissä ajoin alkukesästä, ja siitä asti juhlien odotus oli jossain mielen pohjalla.

Tällainen kutsu oli jääkaapin ovessa yli kaksi kuukautta ja viritti odotukset korkealle. Juhlavaatteet hankittiin kesäkuun alussa TTT:n pukuvuokraamosta. Peruukin sain lainaksi Miehen siskolta viime hetkellä - onneksi - melkein kaikilla oli lainahiukset.

Jotain muutakin on odotettu monta kuukautta. Tai ainakin minä olen odottanut. Nimittäin tunnetta siitä, että on kesä.

Lauantaina nämä kaksi odotusta kohtasivat. Kun puolenyön jälkeen käveltiin Miehen kanssa pari kilometriä bussipysäkiltä kotiin ohuessa hippimekossa, iholla lämmin yötuuli, kielellä vielä viinin aromi ja ympärillä elokuun pimeä yö, tuntui vihdoin siltä, että enää ei tarvitse odottaa. Kesä on tässä ja nyt.

Bilekansa oli hyvin pukeutunut ja osasi muuvit.

Kesän lämpimin päivä, täydelliset juhlat. Jotain kertonee sekin, että olimme varautuneet tulemaan bileistä taksilla kotiin, mutta bussi- ja kävelymatka tuntui paljon paremmalta vaihtoehdolta. Jos tästä kesästä jotain myöhemmin muistan, niin ainakin tämän elokuisen illan ja yön.

Kun tarkemmin ajattelen, niin ei sittenkään Lorcaa. Joku kepeämpi runoilija tarvittaisiin kuvaamaan hilpeää juhlatunnelmaa ja iloista mieltä.