Oi viinimarjat

Näin sadonkorjuun aikaan hiljainen mieli herkistyy luonnon anteliaisuuden edessä. Kiitollisuutta voi harjoittaa vaikka nuoren Kirsi Kunnaksen opastuksella.

Oi viinimarjat, tunsitteko

käden joka teidät poimi,

tarttui rankaan asettaen koriin rypäleen

ja taas uutta haki -

Oi tunsitteko

kuinka yli maan

kiiri kypsän hetken laulu, ja juuri tässä

kumartunut poimija löysi rukouksen,

sen jonka iltatuuli kantoi mukanaan

ja kuinka juuri tässä lensi enkelien saatto

koskettaen teitä siivillään,

niin että käsi joka teidät poimi

siunauksen sai, yhä uudestaan siitä täyttyen.

Oi viinimarjat, tunsitteko -runo on vuodelta 1950 Kirsi Kunnaksen kokoelmasta Uivat saaret.