Kiertäjäkalvosinoireyhtymä. Kamalan pitkä sana muistettavaksi ja varsinkin näpyteltäväksi pelkästään vasemman käden sormilla. Diagnoosi ei ole lääkärin vaan fiksun Pojan. Uskon häntä, koska oireet täsmäävät netissä kuvattuihin. Erityisesti ikääntyvän naisen vaiva.
Hoidon määräsin itse. Paitsi että eilen tuttu hieroja oli suositellut Miehelle, jonka välityksellä asiaa häneltä tiedustelin, ibuprofeiinikuuria. Särky oli eilen sellainen, että suostuin kokeilemaan lääkettä. Siihen asti olin yrittänyt selvitä Voltarenin voimalla. Kolmen pillerin jälkeen kipu ei enää hallitse elämää. Neljännen ottaminen iltapäivällä vähän jännittää: näilläkin pillereillä on ne kuuluisat sivuvaikutukset!
Muuten sitten ennen kaikkea lepuutusta kädelle. Eikä golfia, vaikka tänäänkin olisi mainio sää (nyyh)! Eikä mattopyykkiä, ikkunanpesua (siitä tämä ehkä tulikin), ei vatkaamista, marjojen poimimista eikä oikein mitään. Ei kirjan lukemista sängyssä. Ei kirjoitushommiakaan. Syön ja harjaan hiukset vasemmalla kädellä. Hankalien vaatteiden pukemisessa tarvitsen Miehen apua.
Toivottavasti tässä ei mene koko loppukesää kuitenkaan. Vielä olisi paljon kivoja juttuja tiedossa. Jotta vaiva ei tarttuisi tähän vasempaan käteenkin, lopetan lyhyeen.
Kuvat ovat Sara Hildenin museossa vielä kuukauden esillä olevasta Kimmo Kaivannon hienosta näyttelystä, jossa eilen hääpäivän (35!) kunniaksi poikkesimme. Sieltäkin tallentui käsien kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti