Juhlavalmisteluja

Nyt saa juhlia, kerrankin oikein luvan kanssa! Alkuun ihan huvitti, että valtiovallan pitää kehottaa suomalaisia juhlimaan ja opettaa oikeita juhlimismuotoja: "Kahvita, liputa, valaise", ja ennen kaikkea kehottaa juhlimaan yhdessä. Nyt kun juhla on jo ihan ovella, pieni ohjailu ei häiritse ollenkaan. Itsenäisyyspäivän vietto on Suomessa aina ollut hyvin perinteikästä ja jopa jäykän virallista. Jospa siihen nyt tulisi raikkaita uusia tuulia.

Ensimmäisellä tutustumisretkellä uusissa maisemissa, oppaana viisivuotias pojanpoika. Lauantaina Toppelundin rannassa Espoossa oli näin mykistävän kaunista.

Meilläkin on tarkoitus juhlia. Tai itse asiassa Mies on jo juhlimassa, kakkukahveilla entisellä työpaikallaan. Yhdessä on valmisteltu huomista juhlapäivää sunnuntai-illasta asti.

Hetki piti vetää henkeä kotisohvalla Espoon pikkulapsiperheviikonlopun jälkeen, mutta sitten on paahdettu täysillä. Sunnuntaina mallailtiin istumapaikkoja ruokapöytään yhdeksälle hengelle ja todettiin, että ahdasta tulee, mutta ei kuitenkaan haeta terassin pöytää ulkoa avuksi vaan yritetään selvitä normaalikalustuksella. Astiat ja liinat käytiin läpi, eikä kattauksestakaan tule aivan täydellistä, lasit pitää koota kahdesta erilaisesta sarjasta, mutta juhlamieleen sen ei kuitenkaan anneta vaikuttaa.

Aallonmurtaja, jota pitkin rohkean, mitään pelkäämättömän viisivuotiaan pikkupojan pitää ehdottomasti päästä kulkemaan, vaikka mummo vähän estelee. Onneksi mukana on pappa!

Tärkeintä juhlassa on tietysti se juhlamieli. Sitäkin voi valmistella, totesin eilen, kun hain itsenäisyyspäivään sopivaa taustamusikkiia. Vanhat cd:t Kauas pilvet karkaavat ja Nova nostivat melkeinpä isänmaallisten tunteiden hyökyaallon. Ensimmäinen on kaksoisalbumi suomalaista elokuvamusiikkia vuosilta 1962-1997, jälkimmäinen Rajaton-yhtyeen perinteistä laululyriikkaa, mm. Kantelettaren, Leinon ja Mustapään tekstejä a cappella -tulkintoina, vuodelta 2000. Eivät ne sovi taustamusiikiksi, totesin, niitä pitää oikeasti kuunnella, mutta eilisen illan tunnelmasta ne tekivät täydellisen.

Koti alkaa siis olla kunnossa, kauppareissut on tehty ja juhlamieli viritetty. Illalla tehdään huomisen jälkiruoka ja katetaan juhlapöytä valmiiksi, aamulla keskitytään ruokiin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanoo suomalainen kansanviisaus. Ei muuta kuin nautitaan joka hetkestä!

Mitenkähän Kirsti Paakkanen juhlii itsenäisyyspäivää? Kuvassa keskellä on Paakkasen Espoon-koti, samaisissa aallonmurtajamaisemissa.  Marimekon pelastajalle, rohkealle visionäärille, suo mielellään tällaisen maiseman ja hulppean talon. Itsenäisyyspäivänä ei edes kadehdita!