Uutta kohti

Tunteikas, puuhakas, äänekäs, vaiherikas joulunaika on päättymässä. Takki on tyhjä, mutta mieli vielä ylikierroksilla. Kokemukset jäsentyvät toivottavasti pian sanoiksi, nyt se ei vielä tunnu onnistuvan.

Meidän perheen Suomi 100 -juhlavuosi käynnistyi tammikuun alkupuolella Helsingin Lauttasaaressa ja päättyi toissailtana isoihin kemuihin Tammerkosken keskiputouksen yläpuolella, jolloin nostettiin maljat ystäville, historialle ja kirjallisuudelle. Siitä tilaisuudesta toipuminen on vasta alussa.

Tätä maisemaa ihailtiin torstaina iltavalaistuksessa. Hieno se on päivälläkin. 

Juhlasali ilman juhlijoita. En ehtinyt emännöimiseltä ottaa yhtään kuvaa varsinaisesta juhlasta. Vasta seuraavana päivänä oli aikaa katsella paikkoja kameran silmin.

Mutta ei auta jäädä haikailemaan menneitä. Uudella vuodella on uudet haasteet. Ensi alkuun on ainakin opeteltava käyttämään pukin tuomaa uutta puhelinta. Ja päivittämään Instagramia! Sosiaalinen media näyttää imaisevan väkisin mukaansa, vaikka olen pyristellyt sitä vastaan.

Jotain muutakin uutta elämään varmasti mahtuu, kunhan väsyneet aivot ovat saaneet ensin levätä. "Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa puolikuollutta elämää", Minna Canthia lainaten.

Historiallisessa maisemassa otetaan askelia kohti uusia haasteita.