Suomalaisuuden ytimessä

Sisällä tuoksuu mäntysuopa: vasta pestyt matot on juuri levitetty lattialle. Ulkona huojuu mäntymetsä, navakasta tuulesta huolimatta turvallisen tuntuisesti. Iso vesi liikkuu rivakasti tuulen tahdittamana. Puisessa talossa on lämmin; kynttiläkin on sytytetty tuomaan tunnelmaa pilviseen perjantai-iltaan. Tänään ei rantasaunan puukiuas lämpiä, eilen kyllä. Pikainen pulahdus viilentävään veteen on vielä lihasmuistissa.

Eilen rantasaunan lempeät löylyt pehmittivät golfkierroksella rasittuneita lihaksia.

Elämme jo kolmatta viikkoa suomalaisuuden ytimessä. Elämme todeksi niitä asioita, joita suomalaisuuteen liitetään ja joita suuri osa mökki-ihmisistä kesältään hakee. Palataan luontoon, mutta turvallisesti ja ainakin meidän tapauksessa myös mukavasti. Mutta rantasaunan kantovedestä ei luovuta!

Juhannuksen vietossa tiivistyvät suomalaisuuden perusasiat: ruoka, juoma ja sauna. Ja säätila.

Juhannuksen kauppalista: uusia perunoita (kotimaisia), savukalaa, silliä (?), kermaviiliä, tilliä, kananmunia, mansikoita (kotimaisia), kuohukermaa, maitoa, voita, kahvia, ruisleipää nyt ainakin; jonkinlaista makkaraa (mikä voisi maistua pikkupojillekin?) rantasaunan takkahuoneessa paistettavaksi (jos on se palovaroitustila eikä kokkoa tehdä), erilaisia kasviksia grilliin, mitä vielä? Olutta, ehkä viiniä, pillimehua pojille. Mitä vielä?

Juhannuksen to do -ista: saunavihdat (vai -vastat?), kukkakimput, vedet saunaan, vuoteet valmiiksi, tikkataulu esille, mitä vielä?

Lippu on nostettu, juhannuksen juhla voi alkaa.

Viinit jäivät juhannuksena juomatta, melkein kaikki muu tehtiin, vaikkei ihan oikeaan aikaan. Eikä valitettu säästäkään, sehän oli se tavallinen juhannussää, johon suomalaisella mökillä on totuttu. Kokkoa ei sytytetty, vaikka sen olisi voinut tehdä, ja makkarat paistettiin vasta juhannuspäivän iltana.

Lippu nostettiin, maakuntalauluja tapailtiin, saunottiin, vihdottiin, syötiin hyvin. Viihdyttiin yhdessä ja siirrettiin suomalaisuuden perinteitä seuraavalle sukupolvelle.

Juhannuksena syödään mansikkakakkua nimipäiväsankareiden kunniaksi.

Toisena juhannuspäivänä päästiin kokeilemaan mato-ongintaa. Tyyni venepinta heijasteli maisemaa ja ihastutti pieniä ja isompiakin kalastajia.

Aina ei voi olla ulkona. Pienet ihmiset keksivät tekemistä joka paikassa! Jossakin täällä on yksi pieni puuhastelija.