Melkein kuin viinitilalla

Yksi nuoremman Leenan vielä toteutumattomia haaveita oli viinitilalla, mieluimmin ranskalaisella, työskentely. Ilman mitään todellista tietoa romantisoin mielessäni kuvan linnamaisesta tilasta, jonka aurinkoisissa viinitarhoissa käyskennellään muutama syksyinen viikko. Iltaisin kokoonnutaan yhteisen ruokapöydän ääreen isolla joukolla ja nautiskellaan ranskalaisista herkuista. Työrupeaman kruunaa tietysti viinin polkeminen, maistelu ja mahtavat juhlat. Raskaasta työnteosta ei tässä kuvassa ole tietoakaan.

Tämä kuva ei ole ranskalaiselta viinitilalta vaan mahnalalaiselta marjatilalta.

Nyt kun näköpiirissä ei ole kuvitelman testaamista todellisuudessa, fiilistelin viinitila-ajatuksella suomalaisella marjatilalla. Viime viikolla kävimme poimimassa vadelmat pakkaseen Yrjölän tilalta Hämeenkyröstä. Kerta ei ollut ensimmäinen, tämä on jo perinne.

Kokemus on aina ollut miellyttävä: marjoja on runsaasti, poimiminen on helppoa, sää kesäinen (toki itse valitaan hyvä päivä) ja maisema avara. Vadelmia poimiessa voi vaipua omiin ajatuksiinsa ja kuvitella vaikka mitä.

Tällä kertaa kuvittelin olevani viinitilalla jossain ulkomailla. Vieraskielistä puhetta kuului jostain pensasrivistöjen takaa ja aurinko lämmitti. Viinitilavertaus tuli kuitenkin mieleen itse vadelmista. Marjat olivat mielettömän isoja, varmaan ainakin viinirypäleen kokoisia (osa melkein mansikoita) ja todella hyviä. Ikinä ennen en ole nähnyt sellaista satoa.

Kypsiä ja kypsyviä marjoja riittää monelle. Edellispäivänä poimijoita oli ollut 90.

Paljonko yksi viinirypäle mahtaa painaa?

Astiat (me poimitaan suoraan pakastusrasioihin) tulivat täyteen ennätysajassa - se oli ainoa asia, joka vähän harmitti. Tätä viinitilakokemusta olisi voinut jatkaa pidempäänkin.