Meillä on nykyään enää harmittavan vähän mattoja pestäväksi. Toista oli omakotitaloaikoina, kun kaikkien huoneiden puulattioita pehmensivät äidin kutomat räsymatot. Silloin tehtiin alkukesällä useampiakin matonpesuretkiä. Nyt riittää tunnin keikka, kun on vielä neljä toimivaa kättä ja harjattavana vain pari-kolme makuuhuoneen mattoa. Ei tarvita edes eväitä!
Mutta nautiskelusta sekin käy. Aurinko lämmittää, vesi roiskuu ja viilentää sopivasti, mäntysuopa tuoksuu ja ajatukset harhailevat. Mattopyykillä ei keskustella, siellä meditoidaan, tai ollaan ajattelematta mitään, keskitytään aistimaan. Tai keskitytään harjan liikkeisiin, jotka käyvät pikkuhiljaa automaattisiksi, ja mieleen alkaa pulpahdella kaikenlaista, enimmäkseen asioita, joita ei muista muulloin kuin mattopyykillä.
 |
| Vuosien aikana hioutunutta matonpesutekniikkaa kelpaa ihailla. |
Aika monta Tampereen matonpesupaikkaa on vuosien varrella kokeiltu. Tänään etsittiin ihan mielenkiinnosta uusi, ja etsimistä siinä olikin. Matonpesupaikoille ei näköjään opasteta kylteillä, ne pitää tietää. Pienen harhailun jälkeen löydettiin oikea reitti ja erinomaisen hyvä pesupaikka. Tyhjiä altaitakin oli riittävästi ja kaikki oli siistiä ja toimivaa. Pesunautinnon kruunasi vielä mahtava mankeli.
 |
| Nykyiset mankelit laskostavat matot näin kauniisti. |
Nyt matot kuivuvat mattotelineessä, josta ne varmaan siirretään yöksi parvekkeen kaiteelle. Mäntysuovan tuoksun häivähdys vie levolliset ajatukset menneisiinkin kesiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti