Surviaisten sunnuntai

Surviaiset siinä tanssivat, vaikkei kamera niitä tavoitakaan.

Sateisena sunnuntaiaamuna luontohavainnot on paras tehdä sisältä. Ikkunan läpikin voi seurata mielenkiintoista näytelmää. Kymmenet, jollei sadat pienet hyönteiset ovat kerääntyneet ilahduttamaan meitä hauskalla ylös-alas-tanssilla. Kepeästi ne hypähtelevät kuin jonkun salaperäisen voiman liikuttelemina. Veteleekö joku naruista?

Aaro Hellaakoski, runoilija ja maantieteilijä, Oulun poika, joka asusti jonkin aikaa myös Tampereen Pispalassa, ikuisti surviaisten tanssin syvälliseen runoonsa.  

Armias oli päivä meille,

aallon alla syntyneille,

jotka toukan-tunnostaan

ilmaan nous iloitsemaan.

Surviaisten tanssin tahti

kesti kyllin, läikkyi lahti

kaunis, mutta kätkien

luiset leuat ahvenen.

Ahvenen lisäksi päivänkorennolla on muitakin vihollisia. Niitä saalistavat myös pääskyset ja västäräkit. Aikuisen päivänkorennon elämä kestäisi muutenkin vain päivän, mutta aina sekään ei täyty. Silti ne tanssivat!

Surviaista olla ei saa.

Silti tanssillansa veisaa

hänkin, kunnes riemustaan

aivan ilman aikojaan

kuolemalle korjataan.



Muutkin pikkuruiset eläjät innoittivat Hellakoskea. Muurahaisten laulu on tarkkanäköinen, humoristinenkin kuvaus noista ikuisista raatajista.

Sääret väärinä aivan

pinnistettiin työtä,

taipumatonna vaivan

millaisenkaan myötä.

Tässäkin runossa on vahvasti läsnä tietoisuus kaiken katoavai-suudesta, mutta silti puurretaan.

Olemme häviävää.

Muurahaisien teitä

silti on ollut. Ja jää.

Kuorsaamme. Huomenna esiin

kiskoen korsia pesiin.

Kaunein Hellakosken runoista on ehdottomasti Satakielen laulu, jonka alkukin jo pysäyttää, mutta ennen kaikkea lopetus saa lukijankin nöyräksi.

 Olen kupla, muuta en.

Olen tyhjä, muuta en.

Vain kuvastajana

olen, kuuntelijana.

Vain kupla pysyi, kesti,

ja ylisti ikuisesti.

Itselleni Hellakosken runot ovat tulleet tutuiksi ja rakkaiksi Pekka Sarmannon sävellyksinä ja Maija Hapuojan kirkkaan kuulaina tulkintoina. Satakielen laulussa Maija Hapuoja helisee kuin runon puro ja kuunnellessaan on helppo yhtyä laulajan tunnelmaan:

Olen onnellinen.

Sadepäivänä mökillä voi vaikka sivistää itseään lukemalla Suomen eläimet -kirjaa. Surviaistanssi on tietysti parittelutapahtuma, varsin erikoinen sellainen.