Raportti työleiriltä

Jottei syntyisi sellaista väärinkäsitystä, että meidän mökkielämä on pelkkää kahvinjuontia ja kukkakimppujen keräilyä, niin tässä tulee totuus. Työleirillä täälläkin ollaan niin kuin lähes kaikilla mökeillä ympäri Suomenniemen.

Eilen oli pyykkipäivä ja maalauspäivä. Pyykkipäivän osuus on helppo: kone hoitaa pesun ja tuuli kuivauksen, minulle jää vain (?) koneen täyttämisen, narulle ripustamisen ja silittämisen (kuka hullu mökillä silittää!) vaiva. Ei siitä enempää.

Pyykki kuivuu ja pyykkäri laiskottelee.

Maalauspäivä tarkoitti ulkoportaiden ja terassin maalaamista. Ensin piti rapsutella vanhat maalit pois ja pestä terassi kunnolla, eikä se urakka ollut pienimmästä päästä. Jotenkin erehdyin etukäteen kuvittelemaan vanhan maalin rapsuttamisen jotenkin samanlaiseksi kuin lakaisemisen eli parin minuutin hommaksi. Iso erehdys. Maalia lähti aina vain, ja loppujen lopuksi ainakin kolme tuntia siinä taisi vierähtää ennen kuin päästiin aloittamaan portaiden maalaaminen. Pesty terassi saa kuivua seuraavaan päivään.

Urakka ei ole vielä puolivälissäkään. Tästä on vielä matkaa täydelliseen!

Maali oli ostettu jo aikaisemmin ja sekoitus tehty varastossa olleen maalipurkin mallin mukaisesti. Niin luultiin. Totuus paljastui, kun maalipurkin kansi avattiin. Huomattavasti vaaleammalla sävyllä maalattiin portaat kertaalleen, mutta sitten oli ajettava maalikauppaan. Tekivät uuden sekoituksen, joka toivottavasti vastaa paremmin alkuperäistä, niin ettei jouduta maalaamaan koko mökkiä uudelleen.

Kauppareissulta tarttui mukaan myös terassikalusteiden käsittelyyn tarvittavaa öljyä, huoltoasemalta bensaa ruohonleikkuriin ja rautakaupasta trimmeriin siimaa. Puutarhanhoitoakin on aina välillä yritetty tehdä. Ja joka paikassa silmä näyttää jotakin, jolle tarvitsisi tai ainakin voisi tehdä jotain.

Tietysti jossain välissä piti kokata ja käydä ruokaostoksilla (hoitui samalla kun muutkin ostokset, ei sentään erillistä reissua tehty). Rantasaunakin lämmitettiin, onneksi joku (= minä) oli ymmärtänyt kärrätä saunapuut valmiiksi edellisellä kerralla.

Enkö jo kaipaa kaupunkilomalle? En. Ruumiillinen työ tekee ihmiselle hyvää. Eikä aina tarvitse niin tosissaan painaa. Ehdin minä välillä laiturille tekemään muutaman joogaliikkeenkin! Ja totuuden nimissä on kerrottava, ettei meidän päivä ihan kukonlaulun aikaan ala.

Illalla saunan lauteilla vihdotaan päivän rasitukset pois. Huuhdotaan hiet kylmässä (peräti 17 astetta!) järvivedessä, syödään laiturilla iltapalaa ja kuunnellaan laineiden liplatusta.

Ensimmäiset mustikat ja metsämansikat tuliaisina pikku lenkiltä ahkeralle Miehelle.