Aamu golfkentällä, mitä aikaisempi (siis vaikka ennen seitsemää!), sitä parempi. Vaikka se edellyttää nousemista vähän liian aikaisin, jopa herätyskellon pirinään (ihan käsittämättömän hullua!), on se kyllä sen väärtiä. Ensimmäisellä väylällä kroppa on vielä kankea, mutta pikkuhiljaa peli alkaa kulkea. Ja jos ei kuljekaan, ei se niin kamalasti haittaa, kun aamun ihanuus haihduttaa hiipivän pettymyksen.
Pitkään nukkuminen, varsinkin jos yöllä on ollut hereillä. Seitsemän maissa voi kurkistaa kelloa ja todeta, ettei tänään ole kiirettä mihinkään, ja rento raukea olotila jatkuu ja syvenee uneksi. Siitä sitten herää ja virkistyy vasta yhdeksän, puoli kymmenen maissa, kun alkaa tehdä mieli aamiaista.
Puhtaat, silitetyt lakanat. Silitetyt, koska meillä ei ole mankelia. Äiti olisi ostanut sellaisen nuoren perheen talouteen joskus kauan sitten, mutta silloin sille ei tuntunut löytyvän paikkaa ja minä hölmö kieltäydyin. Muistan sen melkein joka kerran, kun seison tuntikausia silityslaudan ääressä. Mutta silti haluan lakanani silittää; ryppyiset lakanat eivät tunnu samalla tavalla puhtailtakaan kuin sileät.
Aamiainen terassilla. Tänä kesänä on oltu kaupungissa enemmän kuin talvella suunniteltiin ja vain muutaman kerran on päästy kattamaan aamiainen terassille. Useimpina aamuina on ollut liian koleaa tai sateista, mutta onneksi aina kun on ollut tärkeitä vieraita, aurinko on tullut esiin. Terassiaamiaisesta tulee kesäolo, ruoka maistuu paremmalta ja sitä tulee nautittua enemmän ja pitempään kuin sisällä. Kaksin ollessa luetaan samalla aamulehti, vieraiden kanssa seurustellaan ja suunnitellaan päivän tekemiset. Ja välillä juostaan nurmikolla!
Torikahvit. Torilla käynti kuuluu kaupunkikesään ehdottomasti. Ainakin lauantaina on selvää, missä kahvit juodaan. Samalla voi katsastaa kesäpukeutumista ja kuunnella ihmisten jutustelua. Torikahvilan pöydät ovat täynnä ja joskus pääsee seuraamaan vaikka kiihkeää maailmanparannuskeskustelua, kuten meille kävi viime lauantaina Tammelantorilla.
 |
| Tammelantorilla syödään mustaamakkaraa ja sitten mennään kahville. Tänään käytiin vähän fiinimmin hiljaisella Laukontorilla: vuohenjuustosämpylä oli herkullista, mutta kahviloiden pöydät lähes tyhjät. |
Marjatilalla käynti. Sitä vasta suunnitellaan, kun marjat kypsyvät tänä vuonna hitaasti. Vuosia olemme poimineet vadelmat ja joskus mansikatkin Yrjölän tilalta Hämeenkyröstä. Viime kesä jäi väliin, kun oman metsän mustikat ja oman pihan vadelmat veivät kaiken huomiomme. Omasta sadosta riippuu, päästäänkö tänä kesänä nauttimaan huikaisevista maisemista ja nopeasti täyttyvistä marja-astioista Mahnalaan.
 |
| Torilta lähtee mukaan ainakin mansikoita.
Viestit. Kuva- ja muut viestit milloin mistäkin päin maailmaa ilahduttavat aina. Viime päivinä olen odottanut erityisesti kuvia Suomussalmelta, josta ihana ystävä lähettää ensikertalaisen turistin silmin kuvaamiaan otoksia ja saa minut palaamaan ajassa taaksepäin.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti