Koskesta voimaa ja inspiraatiota

Koskimaisema on aina pysäyttävä. Vielä vaikuttavampi se on, kun siitä pidetään huolta ja siihen sisältyy historiaa, josta osataan kertoa nykyihmiselle arvostavasti ja asiantuntevasti. 

Pieni Kärnän sähkölaitosmuseo Viitasaarella on juuri sellainen paikka. Vaikka voimalaitokset ja sähkön historia eivät olisi entuudestaan tuttujakaan, museosta oppii paljon. Lisäksi siellä voi fiilistellä vanhojen sähkökäyttöisten kodinkoneiden äärellä. Yksityisomistuksessa oleva museo on auki vain heinäkuun viikonloppuina, jolloin sinne on ilmainen sisäänpääsy ja pihalla on kahvila. Muulloin Sinisen tien kulkija voi poiketa ihastelemassa kosken kuohuja ja hyvin hoidettua koskimiljöötä tai lähteä vaikkapa kalastamaan.

Rakennukset, maisema ja äänimaailma siirtävät kiireisenkin kulkijan hetkeksi toiseen aikaan.

Koskimiljööstä pidetään hyvää huolta.

Tällaisessa toimistossa työskenneltiin minunkin muistini mukaan 50- ja 60-luvuiilla.

Kampaamolaite, joka voi polttaa päänahkasi!

Toinen viitasaarelainen koskimiljöö on toiminut kalastajien temppelinä. Kuuluisin kalastaja tällä koskella on nostanut melkein kahdeksankiloisia lohia ja kirjoittanut kokemuksensa unohtumattomiksi Lastuiksi yli sata vuotta sitten.

"Ei ole maailmassa seutua, johon minulle olisi kiintynyt semmoinen määrä ihania tunnelmia ja mieluisia muistoja kuin Huopanaan. Kerran minä sen kunniaksi sepitän hymnin, johon panen kaikki kielivarat, mitä suomen kielessä on minulla käytettävänä", ylisti kirjailija Juhani Aho Huopanankoskea.

Yhdyn Ahon ylistykseen. Koski on vielä voimissaan.

Näistä hätäisistä kännykkäkameran otoksistakin voinee päätellä, että maisemassa on potentiaalia vaikka mihin. Miksi sitten lähden sieltä järkyttyneenä pois? Syy on tässä:

Sinisen tien matkailijoita palvelemaan on rakennettu kammottava hökötys, jonka sisätilat ja myytävät tuotteet ovat ehkä vielä kamalampia kuin rakennus ulkoapäin (ehkä siksi, että emme pystyneet jäämään sinne, vaikka olimme kuvitelleet syövämme siellä lounasta). Tällaiseen kultuurimaiseman pilaamiseen pitäisi puuttua!


Järkytyksestä toipuminen kestää ainakin sata kilometriä. Onneksi kamerasta löytyy muita kuvia, jotka palauttavat mieleen Huopanankosken kauneuden. 

Melkein Koskimarketin vieressä on näin kaunis rakennus.