Mikä olisikaan parempi tapa kunnioittaa kansallisrunoilija Leinoa hänen syntymäpäivänään kuin lähteä kuuntelemaan yhtä hänen perillisistään, miestä, jonka lyriikat ovat puhutelleet suomalaisia jo yli 30 vuotta. Ja näyttävät puhuttelevan edelleen, päätellen keskiviikkoillan konsertista Tampereella, jossa Keskustorin teltallinen ihmisiä innostui taputtamaan, tanssimaan ja ennen kaikkea laulamaan tuttujen biisien mukana.
"Väinö, Väinö, missä on se Väinö?"hoilattiin mekin aikoinaan koko perheen voimin, kun autoradiosta sattui tulemaan J. Karjalaisen Väinö. Väinö innoitti tekemään muutakin kuin laulamaan: muistan kirjoittaneeni laulun inspiroimana pienen lehtinovellinkin viestintäleirillä, jolla olin lasten kanssa 90-luvun alussa.
Moni muukin Karjalaisen hiteistä on tullut tutuksi miehen pitkältä uralta. Vanhat Ankkurinappi ja Avaruuden ikkuna ovat kokeneet uuden renessanssin, kun niitä lauletaan kohta nelivuotiaalle pojanpojalle. Eilinen konsertti palautti mieleen muitakin Karjalaisen aikoinaan suosittuja kappalaeita. Pelkistetyn kaunis Hän hiljensi ihmiset tunnelmoimaan, Villejä lupiineja, Kolme cowboyta ja Doris laulettiin kovaäänisesti vähän epävireisessä kuorossa.
Väinöä ei kuultu yleisön toiveesta huolimatta; suurin osa illan musiikista oli uudempaa Karjalaista.
"Villi poika keinussaan / pyytää lisää vauhtii vaan"taitaa nousta uudeksi suosikiksi. Ainakin Villi poika on ihan pakko esitellä pojanpojalle, joka voisi innostua kertosäkeestä ja saada uusia ideoita omiin räppeihinsä ja muihin lauluihinsa, joita on alkanut syntyä kuin liukuhihnalta. Uusia Leinon perillisiä on kasvamassa!
 |
| Tammerkosken sillalle oli kokoontunut iso joukko J. Karjalaisen faneja. Yllätyin miesten määrästä. |
Otettiin maljat nuoruudelle, joka alkaa valitettavasti olla aika kaukana. Onneksi on eletty!
 |
| Näitäkin artisteja kelpaa kuunnella. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti