Laukontorilta Laukon kartanoon

Laukon kartanon 1930-luvulla rakennettu päärakennus

Ennen eilistä en ollut tiennyt - enkä totta puhuen edes ihmetellyt - mistä tuttu Tampereen Laukontori on saanut nimensä. Eilen vierailin tänä kesänä yleisölle avatussa historiallisessa Laukon kartanossa ja nimistä piti ottaa selvää.

Kartanon historia juontaa kauas 1400-luvulle, tori on saanut nimensä 1800-luvun puolivälissä, kun höyrylaiva Laukko alkoi liikennöidä Tampereen Alarannasta, jota siis alettiin kutsua Laukontoriksi. Höyrylaivalla pääsi silloin Laukon kartanoon, ja laivamatka on nyt taas mahdollinen, kun kartanon matkailukeskus on avattu. Keskiviikkoisin ja lauantaisin voi lähteä alarannasta tutustumaan Pyhärven eteläosaan, Pirkanmaan kauneimmaksi ympäristöksi valittuun Laukonselän ympäristöön Vesilahdelle.

Minä menin Laukkoon autolla, kuten aika moni muukin näytti tehneen, enkä tiennyt kartanon historiastakaan ennakkoon juuri mitään. Nimi oli toki tuttu ja jonkinlainen hämärä käsitys maiseman kauneudesta ja paikan historiallisuudesta oli joskus tullut. Parhaiten muistin parin vuoden takaiset asuntomainokset, joissa tarjottiin vuokralle kartanon työntekijöiden kunnostettuja asuntoja kartanomiljöössä.

Kartanon puistossa järjestetään puistokonsertteja keskiviikkoisin ja se oli ensisijainen houkutin, joka minut kartanoon vei. Puistojazz kuulostaa jo sanana niin letkeältä ja kesäiseltä! Yllätys oli, että parkkipaikat olivat täynnä autoja, lipunmyyntiin oli jono ja muutenkin ihmisiä tuntui olevan paljon liikkeellä. Myöhemmin kuulin uutisista, että jo 10 000 matkailijaa on löytänyt tänä kesänä Laukkoon.

Puistokonsertteja pidetään näin kauniissa ympäristössä.

Kesäsää oli tyypillinen: pisaroi, paistoi ja puhalteli vuoron perään. Parituntisen konsertin aikana ei kastuttu, vaikka pari kertaa sateenvarjoja availtiin. Musiikki oli juuri niin mukavaa kuin odotettiinkin, paikka ja maisema vielä paremmat. Kartanon omistajapariskunta käyskenteli yleisön joukossa ja nosti tunnelmaa pelkällä läsnäolollaan. Piknikeväät olisivat tehneet kesäkonsertista ihan täydellisen. Se on puute, joka ensi kerralla korjattaneen.

Onneksi kartanossa on kahvila. Juhlatallin ravintolan noutopöytä näytti niin hyvältä, että sen tarjonta täytynee myös maistella joskus. Molemmat ovat sisustukseltaan uuden uutukaisia ja viehättäviä.

Päärakennuksen näyttelyssä vierähti tovi, samoin valokuvanäyttelyssä ja puodissa. Kahdeksan hehtaarin kartanopuistossa olisi voinut vaellella pidempäänkin. Historia tuli vastaan joka askeleella - mennyt maailma, johon tekee nyt mieli perehtyä tarkemmin.

"Eikös muita ylpiöitä / kuin on Laukon Klaus Kurki?"

Viime syksynä kuollut iäkäs tätini esitti mielellään vanhaa kalevalamittaista Elinan surma -runoa, joka sijoittuu Laukon kartanoon. 

Elias Lönnrot oli nuorena ylioppilaana 1800-luvulla kotiopettajana Laukon kartanossa, keräsi runon toisintoja muistiin ja julkaisi runon Kantelettaressa. Kalevala on viimeistelty ja sen toinen painos 1849 on allekirjoitettu Laukossa. Kansallisrunoilija Runebergkin oli aikoinaan tuttu vieras kartanossa. Minulle nämä nimet kertovat kartanon merkityksestä enemmän kuin varsinaisten omistajien pitkät sukuluettelot. Ainakin vielä!

Ensi käynnin jälkeen on selvää, että Laukon kartanoon mennään toistekin. Sellaista määrää historiaa ja kauneutta ei pysty näkemään, omaksumaan ja muistamaan kerralla. Onneksi Laukon kartano on lähellä, vain reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Tampereelta, ja sinne voi poiketa kesäaikaan helposti.

Autoilu hämäläisessä maalaismaisemassa on mukavaa, mutta joskus voisi kokeilla laivamatkaakin. Tyylikäs, monipuolinen ja historiallisesti merkittävä matkailukohde houkuttelee varmasti.

Kartanon omat sivut on upeasti kuvitettu. Nämä kännykkäkameran kuvat eivät tee oikeutta kaikille kauniille yksityiskohdille, mitä hienosti nykyaikaan tuodusta miljööstä löytyy. Kannattaa mennä itse paikalle ja ottaa omat kuvat tai ainakin tutustua http://www.laukonkartano.fi/ -sivustoon.