Lainasin kirjan juhannuksen alla, mutta kunnolla lukeminen imaisi vasta viime viikolla. Sunnuntain sateinen sää sitten lopullisesti naulitsi kirjan ääreen. Ja nyt olen melkein mykistynyt ihailusta. Täydellinen kirja! Tässä on kaikki, mitä kirjalta voi toivoa: hyvä tarina, kiinnostavat henkilöt, älykästä ja herkkää kerrontaa ja kuvausta, syvällistä ajattelua, omaperäinen rakenne. Kertoja pitää lukijan hyppysissään, eikä Kate Atkinson olisi Kate Atkinson, ellei hän säästäisi vielä yllätystä - joka tuottaa uuden oivalluksen - kirjan loppuun.
Hävityksen jumala on aikaisemmin (2013) ilmestyneen Elämä elämältä -kirjan itsenäinen sisarteos. Sitä en ole vielä lukenut, ja siksipä avasin kirjan ilman muita ennakko-odotuksia kuin ne, mitä aikaisemmin lukemani Atkinsonin teokset ovat luoneet.
Historiallinen romaani on erilaista Atkinsonia. Keskiössä on toinen maailmasota, ennen kaikkea Saksan strateginen pommittaminen, joka on ainakin minulle tuntematon näkökulma maailman muuttaneeseen sotaan. Kaikki sotaan sijoittuvat tapahtumat pohjautuvat jollakin tavalla todellisiin tapahtumiin, vaikka kirjailija kertookin muokanneensa niitä kirjan tarpeisiin. Teknisiä yksityiskohtia tuntematon lukijakin saa käsityksen lentämisen haasteista.
Kirjan päähenkilö on Teddy Todd, toisen maailmansodan hävittäjälentäjä, yksi Britannian sankareista, joista vähemmän kuin puolet selviää hengissä. Jokainen lento voi olla viimeinen.
Sota hallitsee kirjan henkilöiden elämää ja muuttaa käsityksiä elämästä. Koko ajan ei kuitenkaan olla sodassa. Kirjan kuvaama ajanjakso on pitkä: se alkaa 1930-luvulta Teddyn ollessa 11-vuotias ja päättyy vuoteen 2012. Kirjan kronologia on kiinnostavasti rikottu ja kertoja vaihtaa näkökulmaa taitavasti. Välillä tilanteita koetaan Nancyn, Teddyn vaimon, välillä myös lasten kautta.
"He olivat kaikki onnellisia, siitä Teddy ainakin oli varma. Myöhemmin hän ymmärsi, ettei asia ollut koskaan niin yksinkertainen. Onnellisuus niin kuin elämäkin on hauras kuin linnun sydämen sykäys, ohimenevä kuin sinililjat metsikössä, mutta niin kauan kuin sitä kesti, Fox Corner oli unelma Arkadiasta.”Teddyn lapsuus on ainakin enimmäkseen idyllistä, kotoista perhe-elämää ison sisarusparven ja ennen kaikkea luontoelämysten rikastamana. Luonnosta hän saa myöhemminkin eniten voimaa. Koko elämänsä ajan hänellä on runoilijan sielu (vaikkei hänestä kirjailijaa tulekaan), mutta käytännönläheinen suhde elämään.
"Kannattaa välttää synkkiä ajatuksia”,neuvoo Teddyn sisar Ursula, ja tuosta neuvosta on Teddylle paljon apua tulevina vuosina (varmasti kenelle tahansa!). Teddyn on vaikea jakaa sotakokemuksiaan kenenkään, edes vaimonsa Nancyn kanssa.
”Teddy ei ehkä olisi puhunut viihtymisestä kuvaillessaan elämänvaihetta, jolloin jokainen päivä oli ollut hauras, kenties vihoviimeinen päivä maan pinnalla, ja ainoa aikamuoto oli ollut preesens, koska ei ollut olemassa tulevaisuutta, vaikka he taistelivatkin vimmaisesti sen puolesta.”
Sodan aikana hän pääsee sopuun kuoleman kanssa, mutta kun sota on ohi, hän ei koskaan kunnolla sopeudu siihen, että hänelläkin on tulevaisuus.
Kirjassa pohditaan paljon aikaa ja muuttunutta aikakäsitystä. Maailma on pirstaloitunut, menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus eivät ole niin selkeitä käsitteitä kuin ennen.
ajattelee Viola, Teddyn tytär, kuusikymppinen nainen, joka ei ole kokenut sotaa, mutta elänyt aika kaoottisen elämän.
Ajan pirstaleisuus heijastuu kirjan rakenteeseenkin, joka vaatii lukijalta enemmän kuin tavanomainen kronologinen kerronta, mutta palkitsee myös, kun palapelin palaset loksahtelevat kohdilleen. Kirjailija hallitsee palapelinsä täydellisesti!
Ihmissuhteet, vanhemmuus (ja isovanhemmuus), sukupolvien erot ja yhtäläisyydet, ihmisen kasvaminen ja oman tien löytäminen, rakastamisen helppous ja vaikeus ovat kirjan keskeisiä teemoja. Jokainen sivuhenkilökin on kokonainen, elävä persoona, josta lukijan on helppo pitää, johon voi ärsyyntyä, jolle voi jopa suuttua tai jota voi arvostaa.
Jos kirjailijalta itseltään kysyttäisiin, mistä kirja kertoo, hän kertoo kirjan saatesanoissa vastaavansa, että se kertoo fiktiosta (ja siitä, että meidän on kuviteltava se, mitä emme tiedä) ja lankeemuksesta (syntiinlankeemuksesta).
Kiitos mökkikunnan kirjaston uutuushyllylle! Sieltä on löytynyt helmiä ennenkin.
Kirjassa pohditaan paljon aikaa ja muuttunutta aikakäsitystä. Maailma on pirstaloitunut, menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus eivät ole niin selkeitä käsitteitä kuin ennen.
”Mutta aikahan oli keinotekoinen rakennelma. Zenonin nuoli vaappui ja väpätti kohti jotakin kuvitteellista päätepistettä tulevaisuudessa. Todellisuudessa nuolella ei ollut maalia, ei ollut matkaa eikä lopullista määränpäätä, missä kaikki palaset yhtäkkiä solahtaisivat paikoilleen, mysteerit ratkeaisivat",
ajattelee Viola, Teddyn tytär, kuusikymppinen nainen, joka ei ole kokenut sotaa, mutta elänyt aika kaoottisen elämän.
Ajan pirstaleisuus heijastuu kirjan rakenteeseenkin, joka vaatii lukijalta enemmän kuin tavanomainen kronologinen kerronta, mutta palkitsee myös, kun palapelin palaset loksahtelevat kohdilleen. Kirjailija hallitsee palapelinsä täydellisesti!
Ihmissuhteet, vanhemmuus (ja isovanhemmuus), sukupolvien erot ja yhtäläisyydet, ihmisen kasvaminen ja oman tien löytäminen, rakastamisen helppous ja vaikeus ovat kirjan keskeisiä teemoja. Jokainen sivuhenkilökin on kokonainen, elävä persoona, josta lukijan on helppo pitää, johon voi ärsyyntyä, jolle voi jopa suuttua tai jota voi arvostaa.
Jos kirjailijalta itseltään kysyttäisiin, mistä kirja kertoo, hän kertoo kirjan saatesanoissa vastaavansa, että se kertoo fiktiosta (ja siitä, että meidän on kuviteltava se, mitä emme tiedä) ja lankeemuksesta (syntiinlankeemuksesta).
”Sota on ihmisen pahin syntiinlankeemus, ehkä varsinkin silloin, kun taisteleminen tuntuu moraaliselta velvollisuudelta ja sotkeudumme eettisiin solmuihin.”
Vakuuttavat luvut kirjan loppupuolella muistuttavat inhimillisen kärsimyksen määrästä (55 573 kuollutta pommitusilmavoimissa, seitsemän miljoonaa kuollutta saksalaista, yhteensä kuusikymmentä miljoonaa kuollutta toisessa maailmansodassa).
"Ja kun kaikki muu on poissa, jäljelle jää Taide."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti