 |
| Arkiset kotityötkin sujuvat taas. Jouluiset lakanat siirtyvät liinavaatekaappiin. |
Melkein huokaisin ääneen onnesta tänään kuntosalilla, kun noin kahden viikon tauon jälkeen istahdin kuntopyörän satulaan. Ja miten pitkästynyt olinkaan välillä ollut salilla joulun alla! Nyt olin kiitollinen, ettei kunto ollut ehtinyt laskea ihan nollaan vaan jaksoin polkea, soutaa ja tehdä muunkin treenin tehokkaasti ja nautiskellen. Salilla oli paljon nuorta väkeä, ja sellainen esimerkki varmaan innosti myös venymään.
Kotona odotti pino oikoluettavaa historiallis-teknistä tekstiä, ihan oikeaa työtä, johon en ollut kyennyt paneutumaan tämän vuoden puolella ollenkaan. Kun on sekava ja väsynyt olo, ei asiatekstin lukemisesta tule mitään. Yksinkertaisetkin lauseeet tuntuvat hämäriltä ja melkein jokaista sanaa jää makustelemaan ja miettimään sen salattuja merkityksiä. Tänään olen saanut luettua parikymmentä sivua, mikä on melkein maksimi päiväannos, jos haluaa pysyä tarkkana. Ja tästäkin työstä olen taas innostunut!
Aikansa flunssasta toipuminen vain ottaa, sille ei voi mitään, vaikka kuinka kiukuttaisi ja harmittaisi, kun elämä tuntuu valuvan hukkaan. Kymmenen päivää, sanoi sukulaisnainen viime lauantain hautajaisissa, ja kymmenen päivää tässä on mennyt. Viimeisten päivien voipumusta oli helpompi sietää, kun piti mielessä kymmenen päivän tavoitteen.
Eilinen kunto ei vielä ollut ihan tapissa, vaikka yritinkin selvitä päivästä parhaani mukaan. Opetus alkoi joulutauon jälkeen, ja positiivisten naisten tapaaminen edisti mielialankin kohentumista. Ihminen tarvitsee mielekästä tekemistä ja toisten seuraa. Iltapäivällä oli ihana hetkeksi kellahtaa makuuasentoon sohvalle ikään kuin työstä väsyneenä. Tänään en ole enää päivälepoa tarvinnut!
 |
| Ei kymmenen päivää ihan hukkaan mennyt. Luin 1 214 sivua korkealaatuista kaunokirjallista tekstiä. Ihan erilaisia teoksia kaikki! Ehkä myöhemmin lisää niistä, tässä kansikuvat ihailtaviksi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti