Kun ääriviivat hämärtyvät

Tihrustan sumuisin silmin tietokoneen näyttöä. Muihinkaan kohteisin tarkentaminen ei kunnolla onnistu: muutaman metrin päässä olevan taulun yksityiskohdat eivät erotu, keittiössä hääräävän Miehen ääriviivat hämärtyvät. Silmät tuntuvat roikkuvan vain puoliksi auki, valoa tuntuu olevan kaikkialla liian vähän. Tänään en ole juurikaan rasittanut silmiä lukemalla tai katsomalla televisiota; syy silmien väsymykseen ei siis löydy siitä. Perjantai kului pitkästä aikaa ostoksilla kaupungilla. Sumuinen olo oli mukana sielläkin, väliin jopa huimasi ja askel tuntui epävarmalta.

Tällaista on jatkunut vaihtelevalla voimakkuudella monta viikkoa, vai pitäisikö puhua peräti kuukausista. Olen pannut oireet ikääntymisen, niska-hartiavaivojen ja talvikuukausien piikkiin. Ja odottanut kevään ihmettä!

Ei olisi kannattanut. Olisi kannattanut tutkituttaa silmät ja hakea apua. 

Viime viikonloppuna Helsingissä sattui vahinko, joka pakotti menemään ongelmien lähteelle, vaikka en toki olisi sitä arvannut. Silmälasit putosivat vahingossa lattialle ja sangat hajosivat sen verran, että kotiin tultua tarvittiin optikkoliikkeen apua. Sieltä löytyi ihmeliimaa ja myötätuntoa, mutta ennen kaikkea selitys outoihin silmäoireisiin. 

Olen pitänyt tapana vaihtaa silmälaseja noin kolmen vuoden välein. Se on ollut maksimiaika, minkä yksiä kehyksiä on jaksanut katsella päivästä toiseen. Ja ovathan ne toki käytössä kuluneetkin. Muuta syytä lasien vaihtoon ei viime aikoina ole ollut, vahvuudet ovat pysyneet suunnilleen ennallaan.

Siinä liiman kuivuessa tulin kertoneeksi, että sangat ovat joutuneet aika koville, kun joudun päivän mittaan ottamaan ne pois lukemattomia kertoja eli aina, kun haluan lukea jotain. Kerroin myös hämärässä näkemisen vaikeudesta, silmien väsymisestä, huimauksesta ja kummallisesta olosta, joka yhtäkkiä yllättää.

Minut ylipuhuttiin tarkistuttamaan silmät saman tien. Yritin siirtää aikaa jonnekin epämääräiseen tulevaisuuteen, kun se lasien hankinta oli tarkoitus tehdä aikaisintaan puolen vuoden päästä. Mutta liimaus ei välttämättä kestä, lasit on hankittava pian ja miksipä siirtää tarkistustakaan.

Ja nyt vain odotan niitä uusia laseja, jotka tuovat ääriviivat, värit, tarkkuuden ja vievät sumeat kuvat, rasituksen tunteen ja toivottavasti parantavat oloa muutenkin! Optikko kertoi, että minulla on liian voimakkaat lasit, miinuksia pitää vähentää molemmista silmistä. Ja että silmäni ovat olleet jatkuvassa ylirasituksen tilassa. Ikänäkö toimii näinkin päin. Siellä pimeässä tutkimushuoneessa oli pyyhittävä kyyneleitä, helpotus oli niin valtava.

Kovan onnen silmälaseja on korjattu kahteen kertaan parin kuukauden aikana. Pian ne pääsevät kierrätykseen. Viinilasi muistuttaa, että pieniä nämä minun ongelmat, Chilessä palavat viinitarhat ja ihmisten kodit.