Mutta laiskana valitsen paljon helpomman aiheen. Parin viikon jahkailun jälkeen eilen illalla tehtiin päätös: helmikuussa Malagaan. Lentoliput on ostettu, hotelli varattu.
Ajatus auringosta on näinä harmaina, hämyisinä tammikuun päivinä alkanut muodostua melkein pakkomielteeksi. Alan ymmärtää ihmisiä, jotka viettävät talvikuukaudet jossakin eteläisessä maassa. Opettajakollega mainosti kirkasvalolamppua, ja se varmaan voisi virkistääkin, mutta haluan kokonaisvaltaisemman kokemuksen. Haluan syödä aamiaista ilman sähkövaloa, haluan kävellä ulkona auringonpaisteessa, haluan tuntea auringonsäteet iholla. Mutta en kaipaa hellettä enkä missään tapauksessa halua matkustaa kauas Thaimaahan!
Tämä on suomalaisten vieraiden tuoma suomalainen kukkakimpppu, joka hehkuu nyt olohuoneen pöydällä värikkäänä kuin Espanja. |
Espanjan Aurinkorannikko ei ole liian kaukana, sinne lentää neljässä ja puolessa tunnissa. Viime viiikolla siellä näytti paistavan aurinko joka päivä. Malaga tuntuu suorastaan kutsuvan. Andalusia, Costa de Sol, Malaga; sanatkin soivat lämmintä tunnelmaa, rantoja, punaista viiniä, tapaksia, grillikalaa, Picassoa...
Olen ollut Aurinkorannikolla ennenkin mutta en koskaan näin aikaisin keväällä. Tietysti vähän arveluttaa, onko helmikuun puoliväli ihan väärä aika matkustaa Espanjan-lomalle. Toiveissa on päästä golfkentälle, mutta ei tietenkään millekään rantalomalle. Matkan varaamista ei kuitenkaan voi jättää ihan viime tippaan, aina on olemassa sääriski.
Kaamos on tänään loppunut, aurinko on noussut Lapissakin ensimmäisen kerran viiteenkymmenen päivään. Vaikka päivä pitenee nopein harppauksin, kevääseen on kuitenkin vielä matkaa. Otamme vähän ennakkoa Espanjassa.
Jos ei pääsisi matkalle, voisi ainakin ihastella kukkien väriloistoa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti