Tampere aloitti uudenvuoden juhlinnan pari tuntia etuajassa. Isoimmat bileet olivat selvästi Helsingissä, kuten myöhemmin television välityksellä saatoimme todeta. Tampereen ilotulitus oli ainakin Hämeensillalta katsottuna kohtalaisen pieni ja aiheutti vain vähäisiä ihastuksen värinöitä. Olisi varmaan kannattanut sijoittua toisin, jos mieli eläytyä kunnolla.
Tai sitten se on tämä ikä, vaikka en sitä mielelläni myöntäisikään, jonka ansiosta on ehtinyt jo kokea yhtä ja toista eikä enää ihan pienistä hätkähdä, hurmioitumisesta puhumattakaan.
Elämäni ensimmäisen kunnollisen ilotulituksen näin odottamatta Budapestissa 70-luvun puolivälissä, joka oli yksi Interrail-matkani pysähdyspaikoista. Koko päivä oli ollut upea, täynnä uusia kokemuksia, ja hengitys oli pysähtynyt päivän aikana monta kertaa erilaisten vaikuttavien maisemien edessä. Kun illan pimentyessä ihmisjoukko vangitsi kaksi matkalaista yhdelle Tonavan ylittävistä silloista, emme ollenkaan arvanneet miksi. Yhtäkkiä alkoi valtava pauke ja taivas täyttyi erivärisistä tähdistä. Haukoimme taas henkeämme; kaikki oli niin mahtavaa ja ihanan epätodellista!
Jälkeenpäin selvisi, että oli Unkarin kansallispäivä. Niin vähän tiesimme matkakohteestamme ja maailman tavoista!
Sen jälkeen on raketteja ihailtu ja itsekin ammuttu lukuisat kerrat. Vuoden vaihtuminen oli nuorempana ehdottomasti sykähdyttävämpi ja merkittävämpi tapahtuma kuin nykyisin. Uutta vuotta piti aina vastaanottaa juhlimalla ystäväporukalla. Skoolattiin, valettiin tinoja ja puolenyön aikaan lähtivät taivaalle raketit omasta pihasta.
Raketteja ampuvat nyt muut, mutta valaako kukaan enää tinoja? Se on ainakin perinne, joka sopisi näin vanhempaankin makuun, ihan turhaan se on päässyt unohtumaan.
Muitakin juhlaperinteitä voisi yrittää tänä vuonna herätellä henkiin. Satavuotiaan Suomen kunniaksi tai ihan mistä syystä vain! Kun ei enää ole "pakollisia" työelämän mukana tulevia juhlia, jää juhliminen kovin vähiin ja elämä alkaa helposti pyöriä vain arkisten asioiden ympärillä.
Ensin täytyy kuitenkin selättää pieni flunssanalku, sitten voisi alkaa suunnitella mahdollisia sykähdyttäviä elämyksiä itselle ja lähipiirille. Se on ihan selvää, että juhlia tarvitaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti