Sain viime viikolla uuden kummilapsen. Edellinen kummilapseni, kiinalainen poika, tuli täysi-ikäiseksi ja nyt halusin käyttää mahdollisuuden valita kummilapseksi lapsi, jonka kohtalosta voisin aidosti kiinnostua. Kummityttöni on 6-vuotias Denise Ruandasta. Posti toi nopeasti Denisen kuvan, tietoa hänen kotimaastaan ja Planin toiminnasta Ruandassa.
Plan on minulle tuttu järjestö vuosien ajalta. Ilmoittauduin kummiksi kymmenkunta vuotta sitten tv-konsertin hellyttämänä. Kummius oli ollut mielessä pitkään, sen käytäntöön panoon tarvittiin vain pieni sysäys. Yhden puhelinsoiton jälkeen kaikki on ollut helppoa: tililtäni veloitetaan kuukausittain 27 euroa ja postissa tulee muutaman kerran vuodessa tietoja siitä, kuinka rahojani käytetään. Joskus mukana on myös henkilökohtaista postia kummilapselta, ainakin valokuvia.
Plan on Suomen suurin kummilapsijärjestö, ja se on osa kansainvälistä Plania. Se työskentelee parantaakseen lasten asemaa yli 50 maassa. Kummilapselle tarkoitetut lahjoitukset käytetään lapsen yhteisön kehittämiseen. Koulutus ja terveys ovat järjestön tärkeimmät toimintakohteet. Erityisesti tyttöjen asemaa pyritään kohentamaan.
Uudeksi kummilapsekseni halusin nimenomaan tytön. Edellinen kummilapseni oli siis poika Kiinasta, ja viime vuosina motivaationi kummitoimintaan laski merkittävästi, vaikka ymmärsin kyllä, että kiinalaiset pojatkin voivat tarvita tukea elinolojensa parantamiseen. Tyttöjen asioissa on maailmalla kuitenkin vielä paljon enemmän tehtävää.
Toivon, ettei Denisen tarvitse koskaan nähdä nälkää. Toivon, että Denise pääsee aikanaan kouluun ja saa käydä koulua niin kauan kuin hän haluaa. Toivon, että hänen koulumatkansa ei ole kohtuuttoman pitkä ja että koulussa on ammattitaitoisia opettajia. Toivon, että kyläläisten vedenhakumatka lyhenee - nyt siihen menee tunti. Toivon, että hygieniaolot paranevat ja terveyspalveluita on saatavilla. Ennen kaikkea toivon, että Denise saa kasvaa rauhanomaisissa, turvallisissa oloissa ja oppia asioita, jotka auttavat häntä kehittämään omaa maataan ja vaikka koko maanosaansa.
Ruanda on köyhä maatalousvaltainen maa keskellä Afrikkaa, ja ensimmäisenä siitä tulee mieleen sana kansanmurha. Siitä on kuitenkin yli kaksikymmentä vuotta. Maailman talousfoorumin mukaan Ruanda on nykyisin yllättäen maailman yhdeksänneksi turvallisin maa listalla, jolla Suomi on ykkösenä. Melkoista kehitystä!
Olen kirjoittanut Deniselle kirjeen ja kertonut vähän itsestäni ja Suomesta. Sähköinen kirjeenvaihto on helppoa. Ruandalaisen pikkutytön elämä on valovuosien päässä omastani, mutta kuitenkin tunnen hänet jo nyt läheisemmäksi kuin kiinalaisen pojan, jonka kanssa kirjeenvaihto kuihtui viralliseksi Plan-postiksi. Denisen kasvua ja kehitystä on kiinnostavaa seurata.
Ei tällä toiminnalla vielä hyvää omaatuntoa osteta, mutta ainakin siitä seuraa tunne, etten ole täysin välinpitämätön maailman tapahtumien suhteen. Teen edes jotakin. Pitkäjänteinen toiminta, josta on vastuussa maailmanlaajuinen luotettava järjestö, tuottaa enemmän tuloksia.
Muiden järjestöjen tukeminen on satunnaisempaa. SPR:n nälkäpäiväkeräykseen täytyy toki osallistua, Unicefilta ostetaan joulukortteja ja aineettomia lahjoja annetaan silloin tällöin vaikkapa Kirkon Ulkomaanavun kautta. Lapsissa on tulevaisuus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti