Kirpputorilöytöjä

Tammikuun alennusmyyntikierros vaihtui tänä vuonna kirpparikerrokseksi. Kyseessä on minulle aika outo maailma; vain pari kertaa olen vienyt tavaraa myyntiin yhteiseen pöytään. Itselleni en ole koskaan mitään ostanut, vain Pojanpojan syöttötuoli ja muutama pihalelu on haettu kirpputorilta. Se tavarapaljous on vain hämmentänyt ja on tuntunut ihan käsittämättömältä, että joku voi tehdä sieltä käyttökelpoisia löytöjä päälle pantavaksi.
 
Tarvitsin siis oppaan, muuten en olisi osannut suunnistaa mihinkään. Ystävätär on kokenut kirpparikävijä, tietää mihin kannattaa mennä ja mitä maksaa. Hän suunnitteli meille pakkaspäivän iltapäiväkierroksen Tampereen keskustassa. Tarkoituksena oli nimenomaan metsästää mukavia vaatekappaleita. Omassa mielessäni olin kyllä löytöjen suhteen aika skeptinen, odotin enemmänkin mukavaa yhteistä iltapäivää.
 
Kävimme neljässä paikassa: Bonus Kirppiksellä Tammelassa, Hämeenkadun UFFissa ja Radiokirppiksellä ja Tarinassa Laukontorilla.

Ensikertalaista viehätti eniten Tarinan miljöö. Oven avatessaan tuntee astuvansa ajassa taaksepäin johonkin viehättävien ja ehdottomasti kauniiden ihmisten ja tavaroiden aikaan. Yläkerrassa on tarjolla astioita ja koriste-esineitä, vaatteet löytyvät pääasiassa alhaalta. Kaikki vaikuttaa laadukkaalta ja tavaraa on juuri sopivasti niin, että itseä kiinnostava on helppo huomata. Parasta on wieniläistyyppinen kahvila!

Kahvitauko Tarinassa.

Uffissa oli neljän euron päivä ja liike täynnä asiakkaita. Oli hämmentävää astua sisään paikkaan, jonka keltaisiin laatikoihin on vuosien varrella aika monta muovikassillista omista vaatekaapeista päätynyt. Löydänkö täältä jonkun tutun vaatekappaleen? Siitä ei kyllä ollut pelkoa: tavaraa oli valtavasti, se oli hienosti järjestetty tavaratalojen tapaan ja kierto taitaa olla nopeaa, ainakaan mitään kovin vanhanaikaista ei silmiin sattunut. Kun kysyin kuvauslupaa, myyjille oli tuntui olevan kunnia-asia, että liikkeestä välittyisi siisti kuva.

UFFissa on villapaidat järjestetty väreittäin.

UFFin saapasvalikoima oli hienosti esillä!

Bonus Kirppis ja Radiokirppis vastasivat enemmän alkuperäistä kuvaani kirppiksestä: paljon sekalaista tavaraa, ja todella paljon sellaista, jonka päätymistä myyntiin voi vain ihmetellä. Mutta onhan meitä moneksi ja ehkä joku oikeasti tarvitsee niitä huonosti kohdeltuja laukkuja ja hikisiksi pidettyjä t-paitoja. Tällaisilta kirppareilta voi kuitenkin yllättäen tehdä niitä löytöjä, kun osaa ja jaksaa. Yhtäkkiä löytyy myyntipöytä, jossa kaikki vaatteet ovat merkkituotteita! Voisin ostaa vaikkapa Louis Vuittonin huivin.

Ystävättären mukaan ennen oli helpompi löytää parempaa tavaraa, nyt voi vain todeta, että 99 prosenttia ei ole meille. Mutta kaikenikäisiä asiakkaita kaikkiin paikkoihin näytti maanantai-iltapäivänä riittävän.

Mitäkö ostimme? Ystävätär löysi ihanan punaisen neulotun tuubihuvin eurolla ja minä sorruin ostamaan harmaan silkkimekon yhdeksällä eurolla. Se on Tara Jarmonin mekko ja toi mieleen sen tietyn ihanan kevään, kun Pariisissa haettiin Tyttärelle lakkiaisvaatetta ja monen hikisen päivän jälkeen löytyi Tara Jarmonia, jota ei silloin vielä Suomesta saanut. Vaikka parasta olikin ehkä löytämisen ilo, niin kyllä sillä silkkimekolla varmaan muutakin käyttöä tulee olemaan, kunhan tuuletan siitä edellisen omistajan hienoisen hajuveden häivähdyksen.  

Tara Jarmonin silkki laskeutuu kauniisti.