Miehet mukaan kirjapiiriin

Yksissä juhlissa sattui pöytäseuraksi kirjoista innostunut porukka, ja siltä istumalta päätettiin perustaa kirjapiiri. Olen itse ollut useamman vuoden mukana ammattinsa puolesta homogeenisen naisporukan kirjapiirissä, mutta kun mukana on ihmisiä eri ammateista ja ennen kaikkea miehiä, valikoituu luettavaksi jotain aivan muuta. Silloin voidaan päätyä tanssimaan.

Ensimmäisessä kirjapiirin kokoontumisessa käsiteltiin ruotsalaisen Jonas Gardnerin trilogiaa Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Se valittiin minun ehdotuksestani, kun ajattelin, että miehille pitää tarjota jotain miehistä kertovaa (!). Kirjaa oli suositellut eräs erittäin luotettava kirjallisuudenharrastaja, ja olihan se ajankohtainenkin. Tv:ssä oli vastikään esitetty siihen perustuva sarja, Tampereella sen voi katsoa teatteriversiona ja juuri meidän keskustelumme aikoihin olivat homojen oikeudet esillä myös Suomen eduskunnassa.

Kirja oli lukukokemuksena rankka, paljon rankempi kuin etukäteen olin kuvitellut, ja vain yksi porukasta sai luettua kaikki kolme osaa. Mutta mahtava kolmetuntinen keskustelu siitä syntyi! Siinä käytiin läpi omaakin historiaa, kun palattiin ajassa taaksepäin ja muisteltiin, millaista Suomessa oli 80-luvulla. Joku oli käynyt Ruotsissa kirjan tapahtuma-aikoihin ja nähnyt jotain omin silminkin ymmärtämättä täysin näkemäänsä. Maailma on onneksi muuttunut, ainakin Pohjoismaissa, siitä oltiin yksimielisiä, ja todettiin kirjan avartaneen omaakin näkemystä, vaikka monesta asiasta oltiin erimielisiäkin.

Lauri Järvilehdon kirjaa Monenkirjavia kuvitelmia olisin tuskin tullut lukeneeksi ilman kirjapiiriä, vaikka sitä meillekin tulevassa Tiede-lehdessä kehuttiinkin. (Tiede-lehteäkin luen harvakseltaan, sen on tilannut Mies, ja lehdet talletetaan silloin tällöin vanhempien luona poikkeavaa Poikaa varten). Kirja valittiin luettavaksi - yllätys, yllätys - yhden kirjapiirin miesjäsenen ehdotuksesta. Mutta Järvilehto kirjoittaa filosofiksi aika helppotajuisesti ja oli mukava, kun lukiessa palautuivat mieleen jopa opiskeluaikaiset intoilut. Joskus olen ollut nuori ja kuvitellut tietäväni ja ymmärtäväni! Järvilehto vakuuttaa useaan kertaan, että viisas on se, joka tietää, ettei tiedä. Sitä kohti siis!

Olemme tähtipölyä, sattuman tulosta ja kuitenkin jokainen oma maailmankaikkeutensa. Ei mitään uusia ajatuksia, mutta kauniisti ne nousevat kirjassa esiin. Lukuisat kaunokirjallisuusviittaukset ilahduttavat erityisesti: Järvilehto siteeraa mm. C. S. Lewisia, H. P. Lovecraftia, jopa Eino Leinoa.

Järvilehdon mukaan tarina on kaikessa oleellista ja filosofit ja tiedemiehetkin ovat pohjimmiltaan tarinankertojia, jotka yrittävät selittää maailmaa, jossa elämme. "Se, millaisessa maailmassa elämme, riippuu paljon siitä, millä tavalla sanoja käytämme. Sanat muuttavat maailmaa." Näin Järvilehto uskoo ja pyrkii todistamaan.

Tästähän kirjapiirissäkin on kyse. Yritämme tulkita kokemuksemme sanoiksi, jotka toiset voisivat ymmärtää, ja maailma muuttuu ainakin pikkuisen jokaisen osalta. Ja se tanssi on mielten liikettä!

Tarjoilu on aiheen mukainen.