Messumaistiaisia

Viikonlopun supermessut houkuttelivat lauantaina, paikalla oli silmämääräisesti arvioituna paljon ihmisiä ja välillä jopa jonotettiin. Minua sinne veti puutarhaosasto, jossa viime vuonna koin monta wau-elämystä.

Näin viime vuonna. Tällaisessa puutarhassa ainakin minun silmäni lepää.

Tällaiset tikkaat on meilläkin, kiitos viime vuoden puutarhamessujen ja Miehen.

 

Viherseinä oli viime vuoden ihastus.

En tiedä, oliko vika minussa vai messuissa, mutta tänä vuonna ei samankaltaisia innostuksen herättäjiä löytynyt. Rakennettujen esimerkkipihojen värimaailma ei oikein miellyttänyt, ja sisustusratkaisut olivat minun makuuni liian boheemeja ja suttuisia. Mies yritti etsiä viimeisintä tietoa komposteista, semmoinen kun on tarkoitus mökille rakentaa, mutta yhtään kompostiesittelijää ei tainnut olla paikalla.

Puutarhaideoita vuosimallia 2015.

Tällaista pihaa en ainakaan haluaisi. Olen varmaan vanhanaikainen.

Sen sijaan lukuisat vaatekauppiaat, korukauppiaat ja ennen kaikkea erilaisten ruokaelämysten tarjoajat olivat messuilla hyvin esillä. Hetkittäin heräsi ihmetys, että ovatko nämä puutarhamessut ollenkaan. Maistelin ruissipsejä, ainakin kolmenlaisia juustoja, mehuja, hilloja, erilaisia leipiä, Pyynikin näkötornin munkkeja, luomumysliä, ohrapuuroa, kahden eri valmistajan suklaata, saariston kalakeittoa ja pannacottaa tomaattihillon kera. Ihan hävettää, kun näkee tuon kaiken mässäilyn kirjoitettuna, messuilla se vain tuntui kuuluvan asiaan.

Kalakeittoa ja pannacottaa, molemmat muuten ihan loistavia, tarjottiin matkailumessujen puolella, ja siellä sen ymmärrän, muut maistiaiset olivat puutarhaosastolla. Yhtään ideaa en saanut kotiin tuotavaksi, turvonneen vatsan ja turtuneen mielen vain. Ensi vuonna harkitsen kaksi kertaa ennen kuin päätän haluta puutarhamessuille.

Väriterapiaa kympillä on toki tarjolla joka vuosi.