Pientä pirskahtelua

Vapunvietto on juhlista eniten muuttunut iän myötä. Nykyisin se on vain pientä pirskahtelua, pikkuasioista nautiskelua, kevään etenemisen juhlistamista. Mutta juhlaa toki kuitenkin. Ehkä palataan takaisin oman lapsuuden vappuperinteisiin, joihin siellä hankien keskellä kuuluivat pikkukengät, vappuhuiska ja lasillinen simaa. Opiskeluaikojen vappujuhlinta on valovuosien päässä.



Tänä vuonna aloitettiin vappuun virittäytyminen lounaalla Pispalassa. Tällä viikolla tarjottiin filippiiniläisiä ruokia. Suosittelen!

Vapputori-ihminen en ole koskaan ollut. En ole tullut kysyneeksi, ovatko omat lapset katkeria siitä, ettei joka vappu hankittu kaikkea mahdollista krääsää torilta. Muistan, että torilla joskus kyllä käytiin, mutta olin helpottunut, kun lapset kasvoivat niin isoiksi, että  saattoivat tehdä pakollisen torilla käynnin kavereidensa kanssa.

Sen sijaan aina tehtiin itse simaa ja vappuaattona paistettiin munkkeja. Siitä perinteestä on tingitty vasta viime vuosina, kun huomattiin, ettei millään osata tehdä sopivan pieniä määriä: harmittavan suuri osa simasta päätyi viemäriin ja munkit kuivuivat mauttomiksi. Nyt munkit ja sima (liian makeaa, liian kallista!) ostetaan valmiina.

Tästä perinteestä ei luovuta, vaikka tuuli vähän tuivertaakin.

Ennen juhlittiin enemmän vappuaattona; kotiin kutsutiin vieraita ja kuohuviinipullot poksahtelivat. Seuraavana päivänä sitten mentiin vappulounaalle kaupungille. Sillekin tavalle tuli loppu, kun kotona sai parempaa ruokaa kuin keskustan yliarvostetuissa lounaspaikoissa.

Nyt juhliminen, ainakin alkoholillinen, painottuu vappupäivään. Lounaalle tulee joku vieras, valmistetaan yhdessä hyvä ateria ja kilistellään. Tänä vuonna siirrytään poikkeuksellisesti ruokapöydästä television ääreen seuraamaan erään tietyn NHL-sankarin maajoukkue-esiintymistä.

Jos (ja tietysti kun) se antaa aihetta, kilistellään lisää.

Vappujuomat jääkaappiin menossa. Kultamitalilaatua kuten Suomen joukkuekin!